Tinderin miellyttämisenhaluinen partamies: Samu

Muuttokiireiden vuoksi en ole ehtinyt muutamaan viikkoon deittailla muualla kuin Tinderissä. Ah, Tinder. Tuo jokaisen sinkun iltojen ilo. Tai ainakin mun. En edes muista, mitä tein iltaisin ennen Tinderiä. Mikä kohottaa yksinäisen illan fiilistä paremmin kuin pari uutta mätsiä? Harvemminhan niistä edes syntyy varsinaista keskustelua, mutta ei kai se ole tarkoituskaan. Joidenkin kanssa tulee kuitenkin jutusteltua muutamanakin iltana, mutta se ei silti tarkoita, että olisin välttämättä edes kiinnostunut.

Nyt kuitenkin olen jutellut reilun viikon verran ihanan partamiehen, Samun kanssa. Itseasiassa olemme siirtyneet jo WhatsAppiin ja soittelimmekin yhtenä iltana. Samu kuulosti IHAN yhdeltä aikaisemmin tapailemaltani mieheltä, jolla oli se jo mainitsemani raivohullu eksä! Ääni ei siis tuonut varsinaisesti lämpimiä ajatuksia mieleeni ja mielikuva entisen hoitoni kasvoista ei tässä tapauksessa ainakaan auttanut keskustelemaan coolisti. Toivottavasti Samu laittoi takelteluni jännityksen piikkiin. :D

Samu vaikuttaa kuitenkin kivan puheliaalta ja oikein mukavalta. Toisaalta tuntuu, että Samu on taas sarjassamme näitä liian miellyttämisenhaluisia. En kaipaa mitään väittelyä, mutta kyllä oman OIKEAN mielipiteensä voisi ihan hyvin ilmaista, jos tässä nyt kerran tutustumassa ollaan. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, milloin toinen miettii joka vastauksen siltä pohjalta, että "mitähän toi haluaisi kuulla".

Voisin normaalitilanteessa lähteä Samun kanssa treffeille, koska on meillä hänen miellyttämisenhalustaan huolimatta varmasti oikeastikin yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Tässä nyt on vain yksi MUTTA: muutin pysyvästi yli 300km päähän pari päivää sitten ja Samun piti olla mulle todellakin vaan hauskaa iltojen viihdykettä muuttokiireiden keskellä. Nyt kuitenkin tuntuu, että homma on karkaamassa lapasesta! Samu viestittelee jatkuvasti ja jopa jo kutsui itsensä mun luokse kylään. Siis tänne kauas uuteen kaupunkiin.

"Sitten kun tavataan niin..."

KUN?! Ajatteliko Samu edes kysyä multa, haluanko tavata? Okei kerran tai pari "kun" saattaa mennä ihan läpän piikkiin asiayhteydestä riippuen, mutta "kun" on alkanut tulla nyt jo päivittäin.

Muutaman päivän "kun" -puheita kuunneltuani päätin nostaa kissan pöydälle ja kysyin Samulta, että eikö häntä yhtään häiritse tämä välimatka.

"No onhan siinä matkaa, mut kyllä mä nyt haluisin sut tavata. Se jäis ainaki mua harmittaa/mietityttää, jos en sua tapais."

Okei sitten, tervetuloa. Sovittiin alustavasti, että hän voisi tulla parin viikon päästä. Vaikka suoraan sanottuna, tässä ei kyllä ole mun mielestä kovinkaan paljon järkeä. Vaikka Samu olisi tosi ihana, voiko tapailuasteella oleva suhde toimia kaukosuhteena? Miten silloin voi oikeasti tutustua toiseen? En ole koskaan kokenut kaukosuhteita mitenkään ongelmallisiksi, mutta pitäisihän ennen sellaisen harkitsemista olla jo tutustunut toiseen herran tähden! Olen todella skeptinen, että tapailuasteella oleva suhde voisi ainakaan omalla kohdallani syventyä tällaisessa tilantessa varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään tunnin ajomatka. Sitä paitsi, uusi kaupunki ja uudet kujeet. En todellakaan aio potea huonoa omatuntoa siitä, että haluan deittailla täällä muitakin.

En toki deittaile vain deittailemisen ilosta (niin no, "ilosta", kun ottaa huomioon edelliset deittini... :D ) tai saadakseni hyvää blogimatskua, vaan olen valmis ihan vakavaankin suhteeseen, mikäli sopiva tyyppi sattuu vastaan. Tässä tapauksessa kuitenkin tuntuu, että olisi ehkä reilua perua koko tapaaminen. Tunnen itseni nimittäin sen verran hyvin, että olen valitettavasti liian pleijeri kyetäkseni tosissani mihinkään kaukosuhdetapailuun, vaikka Samu vaikuttaisi ensitapaamisen jälkeen kuinka ihanalta. Toisaalta, eihän sitä voi koskaan tietää.