Mistä näitä tyyppejä oikein tulee, osa 2: Pate

Maken jälkeen kaipasin kipeästi itsetunnonkohotusta eli yksinkertaisesti vaan äkkiä jotain uutta sutinaa. Pate tulikin sattuman kaupalla kuvioihin jo seuraavana viikonloppuna. Tai no, kuulin Paten olemassa olosta tuolloin. Yhteiset kaverimme olivat saaneet muutaman neuvoa antavan jälkeen päähänsä, että minä ja Pate oltaisiin hyvä pari. Tai ainakin meidän kannattaisi tavata. Stalkkasin Paten kuvat facesta ja instasta, ihan kivannäköinen ja sopivan ikäinen tyyppi. Ja suosittelijat olivat sen verran hyviä, että tottakai sutinan kaipuussani suostuin antamaan numeroni Patelle.

Viestittelyä jatkui pari viikkoa, kunnes saimme sovittua molemmille sopivan viikonlopun tapaamista varten, hän asui kuitenkin eri kaupungissa. Pate vaikutti tosi mukavalta ja sellaiselta kivalta ja kiltiltä mieheltä. Ehkä vähän liiankin innokkaalta tosin. Jonkun pitäisi vinkata miehille, että innokkuus on toki hyvästä ja vaikeasti tavoiteltavaa ei tarvitse esittää, mutta ihan aavistuksen verran voisi yrittää hillitä ja jättää jotain arvailujenkin varaan, varsinkin kun ei olla koskaan edes tavattu. Halusin kuitenkin ehdottomasti tavata Paten, eihän siinä ainakaan mitään häviäisikään. En voinut kutsua Patea luokseni väliaikaisen asumisjärjestelyni vuoksi, joten ehdotin, että menisin käymään häen luonaan. Pate suostui, mutta suhtautui ehdotukseeni yllättäin vähän nihkeästi huomioon ottaen, että oli ollut aikaisemmin niin innoissaan tapaamisen suhteen. Noh, ehkä Pate parkaa vaan jännitti.

Pari päivää ennen treffejä Pate kuitenkin kysyi, että voisimmeko tavata kaupungissa, joka oli kotikaupunkiemme välimaastossa, "että neidin ei tarvitse matkustaa tänne asti". No kyllähän se mulle sopi, koska  hänen ehdottamansa kaupunki oli siskoni opiskelukaupunki ja satuin olemaan kyseisellä viikolla jo valmiiksi siellä. Vähän kuitenkin ihmetytti, että miksi Pate ei halunnut mua luokseen. Hän oli kuitenkin kertonut muuttaneensa vähän aikaa sitten ihan kivaan asuntoonkin. Päädyin siihen, että Pate ei ehkä halua ekoilla treffeillä yönyli -treffejä, mikä tietysti onkin usein ihan hyvä idea. Toisaalta Pate oli aikaisemmin ehdottanut, että lähtisin hänen kanssaan koko viikonlopuksi mökkeilemään ja tästä tarjouksesta olin kohteliaasti kieltäytynyt ensitreffeihin vedoten. Yhtään itsesuojeluvaistoa omaava nainen tuskin lähtisi tuntemattoman miehen kanssa keskelle metsää, vaikka kuinka olisi yhteisiä kavereita.

Treffejä edeltävänä iltana päätimme soitella Paten kanssa. Patella oli söpö puhetyyli ja miellyttävä ääni, juttukin luisti ihan kivasti sen puolisen tuntia. Oma mielenkiintoni heräsi jotenkin tämän puhelun jälkeen enemmän, hyvä merkki! Kiva fiilis lähteä deiteille, kun on hyvällä tavalla vähän perhosia vatsassa. Sovimme, että tapaamme iltapäivällä päiväkaljan merkeissä. Valmistaduin siihen, että kyllä treffeillä helposti ainakin alkuiltaan asti menisi, sillä alkoholilla tuppaa olemaan mukavasti ilmapiiriä rentouttava vaikutus. Vaikka mun epäilykset toki heräsikin, kun Pate kertoi sopineensa kavereidensa kanssa (joiden luoksi oli menossa yöksi), että lähtee illalla jollekin keikalle. Ehkä hän halusikin vain päästä kavereidensa kanssa ulos ja ehdotti mulle sen takia tapaamista tässä kaupungissa, hmmm.

Pari tuntia ennen treffejä Pate laittoi pahoitellen viestin, että myöhästyy sovitusta ajasta tunnin auto-ongelmien vuoksi. Se sopi mulle paremmin kuin hyvin, koska olin nukkunut vähän turhan myöhään ja itsekin vielä ihan alkutekijöissä. Tapasimme päiväkaljaan sopivan pubin edessä ja kun Pate ei tehnyt elettäkään halatakseen, päätin kätellä ja esitellä itseni, nyt kun ensimmäistä kertaa näin kasvotusten nähtiin. Mun mielestä tällaiset tilanteet on aina vähän hankalia, että kuinka tuttavallinen voi pitkän viesteilyn ja soittelun jälkeen olla. Valitsimme rauhallisen pöydän ja istahdimme oluidemme ääreen. Taas tuli käytyä läpi samat höpinät mitä ekoilla treffeillä tavallisestikin ja alta aikayksikön lasitkin tyhjenivät. Olimme jo löytäneet muutaman yhteisen mielenkiinnonkohteen ja juttu oli mun mielestä niin pahasti kesken, että tottakai otettaisiin toiset sanoin baarimikolle, joka tuli tiedustelemaan asiaa. Pate kuitenkin korjasi tilaukseeni, että ottaisi vain kahvin. Aah, hänhän tuli autolla. Toiset juomat juotuamme jutustelimme vielä meneillään olevan jutun loppuun ja sen jälkeen Pate ehdottikin pois lähtemistä, koska kaverit jo odottelevat. Jassoo. Noh, ehtisin ainakin siskoni ja hänen kavereidensa kanssa syömään. Heitin kuitenkin ilmoille, että ehkä saattaisimme törmäillä vielä illalla. Menojalkaani oli nimittäin alkanut vipattaa parin oluen jälkeen.

Illalla suuntasimmekin saman porukan kanssa istumaan iltaa, jolla olimme käyneet syömässä. Ruokailun lomassa olin vetäissyt vielä pari huurteista ja fiilikseni alkoi jo olla melko hilpeä. Jossain vaiheessa viestittelimme Paten kanssa illan kulusta ja totesimme teidemme tuskin kohtaavan, koska meidän porukalla ei ollut tarkoitus jatkaa yökerhoon saakka.

"Saako liittyy seuraan?" 

Ohoh, parin tunnin aikana Pate oli ilmeisesti ottanut riittävästi rohkaisua, kun uskalsi hylätä oman kaveriporukkansa. Tottahan toki se mulle sopi! Puolen tunnin päästä bongasinkin Paten ja viitoin hänet pöytäämme istumaan. Huomasin heti, että hän oli aika humalassa, vaikka en tosiaan ihan selvinpäin ollut itsekään. Esittelin Paten muille ja kyselin, miten ilta oli mennyt. Sain vastaukseksi jotain hyvin epämääräistä ja koko lause taisi jäädä vähän kesken. Katsoin Patea tarkemmin ja jumalauta: hän SAMMUI!! Siis kyllä. Siinä se istui pää nuupahtaneena täysinäinen kalja kädessä. Samassa koko pöytäseurueemme tajusi tilanteen ja saimme kavereideni kanssa epäuskoisen hysteerisen hepulin ja etenkin miespuoliset porukan jäsenet alkoivat napsia hervottomia tilannekuvia. Pate oli totaalisen kanttuvei, eikä herännyt lainkaan ympärillä olevaan härdelliin. Lopulta surkuhupaisa tilanne päättyi siihen, että portsari tuli heittämään Paten ulos. Pate havahtui, eikä sanonut sanaakaan painuessaan pihalle. Vaikka olin nauranut tilanteelle vedet silmissä, olisi toisaalta tehnyt mieli itkeä. Miten tää on edes mahdollista, että deitti tulee varta vasten tapaamaan sua ja sammuu siihen paikkaan?! Mahdoin olla ihan helvetin hyvää seuraa.

"Voiko toinen tapaaminen huonommin mennä ku nukahtaa pöytään vaik oli iha loistavaa seuraa."

Exactly, sinäpä sen sanoit. Olisin ehkä voinut sulattaa moisen urpoilun, mikäli Pate olisi osoittautunut treffeillä superpotentiaaliseksi elämäni mieheksi. Toisaalta, kyllä kolmekymppisen luulisi jo tunnistavan, missä humalatilassa EI kannata enää liittyä kiinnostavan naisen seuraan. Kuka sitä paitsi haluaisi miehen, jonka puolesta saa joka baarireissulla pelätä, ettei se nyt sammu mihinkään lumihankeen. Vastasin viestiin seuraavana päivänä, että aina ei mee ihan putkeen. Mua vähän säälitti, koska Patea varmaan hävetti ihan sikana. Sain vastaukseksi vain "Kiitos." ja that's it.

Ja kas kas, tätä parin viikon takaista juttua tässä kirjoitellessani puhelimeeni tuli viesti. Keneltäpä muultakaan kun Patelta! Taisi alkaa korvia kuumottaa... :D

"Mitä kuuluu?"

Ei taivas, et sitten muuta keksinyt ton supernoloilun ja parin viikon hiljaiselon jälkeen. Mistä näitä tyyppejä oikein tulee?