Ei tästä nyt ainakaan mitään parisuhdeblogia tule

Nyt on päässyt käymään niin, että Ilestä tulikin vähän pysyvämpi deitti. Ilestä tuli poikaystävä. Alun seksisäätö on ohi ja itse asiaan on sentään päästy jo hyvän aikaa sitten. Kaikilta muiltakin osin Ile on ihana.

Mutta mitä blogille nyt tapahtuu? Ilen tapaamisen jälkeen olen viettänyt blogin suhteen hiljaiseloa. Uteluihin olen vastannut vain, että:

"Ei tästä nyt ainakaan mitään parisuhdeblogia tule."

Saisin toki varmaan oman blogin siitäkin, miten vaikeaa on totutella monen sinkkuvuoden jälkeen olemaan parisuhteessa. Mutta ketä kiinnostaa? Hyvät Tinder-stoorit ovat aina parempia.

Kerron vielä lopuksi, miksi Ilestä tuli poikaystävä. Ile on positiivinen ja kaikin puolin loistavaa seuraa. Huomaavainen ja ajattelevainen. Avulias. Toimelias ja aktiivinen, keksii aina jotain tekemistä. Itsenäinen, osaa olla yksinkin, eikä elä vain muiden ihmisten kautta. Huumorintajuinen, hauska. Vaikuttaa luotettavalta. Reipas, pärjää hyvin sosiaalisissa tilanteissa. Oikeinkirjoitus hallussa. Hyvännäköinen. Pitkä. Pussaa hyvin ja paljon. Pitää kainalossa kiitettävästi, pystyy nukkumaan lähellä. Jos hölmöilee, osaa pyytää anteeksi.

Ja hei. Se löyty TINDERISTÄ!

Ehkä tässä on riittävästi syitä laittaa blogi kauneusunille, ainakin toistaiseksi. :)

Liebster Award -blogihaaste

Sain jo jokin aika sitten suosikkibloggaajaltani Suoraanpuhujan päiväkirjan Sofialta Liebster Award -blogihaasteen. Tai itseasiassa aikoja sitten, mutta parempi kai myöhään kun ei milloinkaan. :D Ideana on tuoda näkyvyyttä tällaisille uusille ja tuntemattomammille blogeille haastamalla bloggarit vastaamaan tunnustuksen antajan keksimiin kysymyksiin. Sofia on laatinut listan kysymyksiä minulle ja muutamalle muulle sinkkubloggaajalle. Tässäpä vastaukset!

Mistä sait idean blogiisi?

Idea blogiin lähti siitä, kun paskoja deittejä alkoi ilmaantua luvattoman paljon. Kertoilin sitten uskomattomia treffistooreja kavereilleni, jotka alkoivat vaatia oman blogin aloittamista. Aluksi naureskelin, että en varmasti. Jossain vaiheessa idea alkoi tuntua kuitenkin aika hauskalta jo ihan senkin takia, että mulla on kavereita ympäri Suomea ja kaikkiin ei tule aina pidettyä niin tiiviisti yhteyttä. Jouduin sitten kertomaan samoja juttuja moneen kertaan, kun jokainen vuoron perään kyseli, että mites miesrintamalla sujuu. Nykyään voin sanoa, että katso blogista. Ja mikä parasta, hupaisilla deittisattumuksilla voi nyt viihdyttää muitakin. J

Omat suosikkibloggaajasi?

Muiden genrejen blogeja tulee seurattua aika vähän, joten Suoraanpuhujan päiväkirja, Dagen Efter, Teekutsuilla ja Sinkkublogi. Kai sitä sitten elämä pyörii tällä hetkellä niin tiiviisti ihmissuhteiden ympärillä, että mikään muu aihealue ei jaksa yhtä paljon kiinnostaa. Ja ihan niin kuin Suoraanpuhujan päiväkirjan Sofia sanoi: Tilaisuutta kuulla hyvä Tinder-tarina ei pitäisi koskaan heittää hukkaan.

Kerrotko deiteillesi blogistasi?

En. Se voisi olla jo vähän liikaa. Tai sitten pitäisi ainakin lopettaa kundien viestien screen shottaaminen suoraan tänne. :D

Monesko Tinder-deitti on menossa?

Pikaisen laskutoimituksen mukaan nyt olisi yhdestoista menossa. Täytyy kyllä myöntää, että muutama on ehkä päässyt unohtumaan. 

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

En ole koskaan uskonut. Kuitenkin kaksi vuotta sitten jouduin kumoamaan kaikki uskomukseni, kun siskoni rakastui lomareissullamme. Ensisilmäyksellä. Ja he ovat edelleen ällöttävän onnellisia ja rakastuneita.

Entä millään muullakaan silmäyksellä? 

Ärsyttää myöntää, mutta musta on tullut koko rakkaushomman kanssa vähän skeptinen. Siis että se omalle kohdalle joskus osuisi. Mutta haluan edelleen uskoa. Pakko kai se on?

Onko deittailu parantanut vai huonontanut käsitystäsi suomalaisista miehistä?

Hmm, sekä että. Positiivinen yllätys on ollut ainakin se, että olen huomannut miestenkin etsivän ihan tosissaan seuraa. Aikaisemmin (=aika ennen Tinderiä) pokailin miehiä pääasiassa baarissa ja usein kävi niin, että mies olikin joko varattu tai muuten vaan pelkän panon perässä.

Kerro hyvä Tinder-stoori 5 lauseella!

Ranskalainen Tinder-mies kutsui mut asuntovaunuunsa teelle, jolla oli silloisessa opiskelukaupungissani käymässä. Päädyin sitten torille parkkeerattuun hippihenkiseen asuntoautoon, jossa oli syksyllä hemmetin kylmä ja pelkkä tee ei sitten riittänytkään lämmikkeeksi. Harrastimme villiä seksiä koko yön. Mainittakoon vielä, että hänellä oli sen verran mittava varustus, että säikähdin aluksi, mikä halko sängyssä oli. Aamulla hipsin muina naisina kouluun.

Mikä on suosikkitreffipaikkasi?

Pubi. Ei siis mikään räkälä, vaan joku kiva istuskelumesta. Lasillisen ääressä on usein mukavan rento tunnelma. Ja jos deitti onkin surkea, voi jokus onnistua juomaan hänet mukavaksi. Siis sen yhden illan ajaksi. Ja ehkä yön.

Keksi lause, joka olisi totaalinen turn off ensitreffeillä.

”Mä rakastan sua” (mikä pahinta, tää ei ole edes keksitty.)

Milloin on seuraavat treffit?

Tänä iltana. :)

Siveellistä deittailua - milloin päästään petipuuhiin, Ile?

Siis huhhuh. Mulla on ollut deittailukiireitä! Olen viettänyt Ilen kanssa lähes kaiken luppoaikani, joten edes blogipäivityksille ei ole ollut aikaa. Nyt kuitenkin tilannepäivitys.

Laitoin sitten totta tosiaan heti seuraavana aamuna Ilelle viestiä, että oli kiva nähdä ja höpisin jotain mun parvekeaamupalasta. Ilehän ehdotti heti deittejä vielä samalle päivälle! Olen nyt treffaillut Ilen kanssa pari viikkoa ja välissä on vain muutama päivä, milloin emme ole nähneet. Ollaan käyty kävelyllä, otettu aurinkoa, pussailtu, käyty kahvilla, kaljalla, jätskillä, juoksulenkillä, katsottu leffaa ja lätkää, tehty ruokaa toisillemme ja hmm, mitähän vielä. Niin ja olen ollut yhden yönkin Ilellä.

Seksiin asti ei kuitenkaan olla vielä päästy, mikä on mulle kyllä parin viikon deittailun jälkeen melko ainutlaatuista. Toisaalta asiaan on vaikuttanut se, että mulla oli menkat viime viikolla. Aiheesta voisi kyllä tehdä jo oman postauksen. Miten kerrot jotenkin järkevästi vasta tapaamallesi miehelle, että sulla on menkat? Uuden deitin kanssa tunnelma on vielä niin ihanan arvoituksellinen, että kuka nyt haluaisi ottaa esille niin arkisen asian kuin menkat!? Kuitenkin jotenkin miehelle pitää osoittaa, että kieltäytyminen ei johdu kiinnostuksen puutteesta. Noh, itse päädyin hoitamaan asian tällä kertaa näin:

Joskus olen päätynyt menkkoineni jo ihan liian pitkälle ja siinä vaiheessa kieltäytyminen on jo tosi noloa. Päätin siis tällä kertaa infota asiasta jo etukäteen, niin ei ole kummallakaan mitään turhia odotuksia. Sitä paitsi Ilehän suhtautui asiaan oikein hyvin, pussaili ja piti koko yön kainalossa. Seurustelevat kaverit sanovat muuten tähän menkkajuttuun aina, että:

"Täh no mitä väliä, menkää suihkuun panee!"

Joo hei vähän eri asia ottaa verinen suihkupano oman poikaystävän kanssa, kun että se on eka seksikokemus tuoreen deitin kanssa. Ei kiitos.

Tällä viikolla tilanne kuitenkin on jo toinen ja yritän jotenkin päästä Ilen vällyjen väliin, ettei homma nyt ihan liikaa pitkity! Ile pitää mua varmaan jo todellisena siveyden sipulina, koska pari päivää sitten kieltäydyin yökutsusta, vaikka olin Ilellä käymässä. Mulla oli niin järkyttävä krapula ja päänsärky, että tunsin itseni kaikkea muuta kuin seksikkääksi. Kerta se on muuten ensimmäinenkin, kun kieltäytyy krapulaseksistä. Hih, ehkä ihan hyvä, että Ile ei vielä kunnolla tunne mua. ;D

P.S. Ajattelin kirjoittaa, että miten ihana ja potentiaalista poikaystävämatskua Ile on, mutta tästä tulikin seksipäivitys. Noh, ens kerralla sitten :D

Miten nopeesti voi ottaa yhteyttä? - Ile

Siitä muutaman päivän takaisesta Hansista ei sitten enää kuulunutkaan mitään, enkä mäkään ottanut vapun jälkeen yhteyttä. Noh, ei se olisi mun menossa mukana pysynyt kuitenkaan, kun vappunakin kökötti vaan kotona.

Tänään kävinkin sitten uuden kivan ja hyvännäköisen miehen kanssa treffeillä. Tinderistä bongattu tietty. Itseasiassa olemme Ilen kanssa jutelleet viime kesänä baarissa, mutta leimasin hänet tuolloin melkoiseksi pleijeriksi! En kuitenkaan usko, että Ile muistaa kyseistä tapaamista. Törmäsin maanantaina häneen Tinderissä ja Ilen profiili vaikuttikin yllättävän fiksulta, mätsihän siitä tuli!

Ile laittoi kivan pitkiä ja sopivan asiallisia viestejä, kyselikin aika paljon kaikkea. Eilen Ile sitten ehdotti, että nähdäänkö tänään. Jes, kerrankin mies, joka ei halua ensin jutella viikkotolkulla. Ile ehdotti juoksu- tai kävelylenkkiä. Valitsin jostakin syystä kävelyn... Heh, onkohan kukaan mimmi vielä suostunut ekoilla deiteillä hiki päässä läähättäen juoksemaan!? :D

Tänään sitten käppäilimme mahtavassa auringonpaisteessa yli tunnin ja istahdimme vielä terassille kahville. Kalja nyt olisi tietenkin ollut enemmän mun juttu, varsinkin kun huomenna on vapaapäivä. Ajattelin kuitenkin kerrankin olla olevinani vähän fiinimpi leidi ja tyydyin kahviin. 

Ile oli tosi mukava ja jutustelu oli luontevaa ja VASTAVUOROISTA (vertaa esim. Eki) koko parin tunnin deittien ajan. Keskustelun aiheet nyt eivät olleet mitenkään maata mullistavia, mutta ei kai ekoilla deiteillä kovin syvälliseksi tarvitse heittäytyäkään. Tuli kuitenkin sellainen fiilis, että ajattelemme asioista samansuuntaisesti.

Kahvien jälkeen päätimme lähteä omia kotejamme kohti. Tästä vaiheesta Ile suoriutui mielestäni melkoisen mallikkaasti:

"Hei mulla oli tosi kivaa ja näkisin sut mielelläni uudestaan. En tietenkään voi tietää sun fiiliksiä, mutta tehdään niin, että annan sulle mun numeron ja laitat viestiä jos kiinnostaa."

Sitten vielä kivat halaukset, veikeä katse ja "moikka, laita viestii". Hyvä Ile! Mutta hei hetkinen. Pallohan on nyt täysin mulla. Millon ja mitä mä laitan?! Olen periaatteessa ollut aina sitä mieltä, että ei sillä ole mitään väliä, millon ottaa yhteyttä. Jos kiinnostaa niin kiinnostaa, ei ole mitään aikasääntöjä. Itse tykkään siitä, että mies laittaa vielä samana iltana "oli kiva nähdä" -tyyppisen viestin. Se ei kuitenkaan tänään tuntunut luontevalta, että olisin nyt itse tehnyt niin. Ehkä huomenna? Aamupäivästä? Pitää ehkä keksiä jotain, mikä liittyy deittien puheenaiheisiin, hmm. Tiedän myös, että hänellä ei ole huomiselle vapaapäivälle kummempia suunnitelmia ja on taas luvattu superhieno sää. Ajattelin itse mennä heittelemään korista tai löhöilemään puistoon, eikä seura olisi pahitteeksi. Milloin voi ehdottaa uutta tapaamista? Ei ehkä heti seuraavana päivänä...

Toisaalta, eiköhän se ole sivuseikka, mitä viestissä lukee. Taidan vaan ottaa rennosti ja mennä fiiliksen mukaan.

Epämääräistä sekoilua + herra Hans

Pitkästä aikaa pientä tilannekatsausta. Viimeisen kuukauden aikana olen ollut joka viikonloppu jossain menossa ja sutinaa on kyllä riittänyt, mutta ei oikein mitään bloggaamisen arvoista. Sitä paitsi aloittaessani blogin kirjoittamisen lupasin keskittyä treffeillä käyntiin ja potentiaalisen miehen etsintään, enkä epämääräiseen baarisekoiluun ja yhden illan juttuihin. Viime aikoina homma on kuitenkin lipsahtanut vähän siihen suuntaan...

Perjantaina kuitenkin ryhdistäydyin ja kävin pitkästä aikaa Tinder-treffeillä. Olen jutellut pari viikkoa lupaavan oloisen Hansin kanssa. Hans on pitkä, aikuinen ja samalla alalla kun mä. Ennen deittejä olimme lähetelleet Tinderissä muutaman viestin päivässä, eikä mikään WhatsAppailu ollut käynyt edes mielessä. Ehdotin tapaamista jo viikko sitten perjantaina, mutta Hansilla oli muuta. Hän ehdotti seuraavaa viikkoa. Kun viikko alkoi olla puolessa välissä, eikä Hans ollut puhunut tapaamisesta mitään, päätin varmistella asiaa ja sovimme deittipäiväksi perjantain. Perjantaina Hansista ei kuitenkaan ollut kuulunut iltapäivään mennessä mitään, joten jouduin taas kyselemään tarkempaa plääniä. Tässä vaiheessa olin jo lähellä perua koko treffit, mies nyt kun ei ainakaan vaikuttanut mitenkään riemusta kiljuen tapaamista odottavan.

Raahauduin kuitenkin lähipubin eteen sovittuun aikaan. Siellä odottelikin jo varsin mukavan näköinen heppu. Kättelimme, esittäydyimme ja halasimme. Naureskelimme, että olimmepa kättelyinemme virallisia. Uuden Tinder-deitin tapaamisessa on monesti vähän se tilanne, että ei oikein tiedä, kuinka tuttavallinen voi olla. Kättelyn ja halauksen yhdistelmän olen kuitenkin todennut yleensä toimivaksi.

Istuskelimme lasillisten ääressä melkein pari tuntia ja täytyy kyllä sanoa, että juttu luisti. Aika paljon puhuimme tosin töistä, mutta näillä deiteillä en kokenut sitä ollenkaan negatiiviseksi, sillä sitä kautta löysimme paljon yhteisiä vähän syvällisempiäkin puheenaiheita. Muutenkin oli tosi hauskaa ja rentoa.

Deittien jälkeen lähdimme pubista eri suuntiin. Sanoin, että hei oli kiva nähdä.

"Joo, oli kyllä todella kivaa!"

Tässä vaiheessa mulla oli Hansista tosi hyvä fiilis. Sanat ja teot eivät kuitenkaan kulkeneetkaan käsikädessä. Ei halausta. Outoa mun mielestä, jos halaa tavatessa, mutta ei lähtiessä kivoilta deiteiltä. Ei myöskään mitään "nähdään"/ "ollaan yhteyksissä" -kommentteja. Hmm.

Ajattelin aluksi, että odotan Hansin yhteydenottoa. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, koska seuraavana aamuna tuli tilaisuus käyttää tilannetajua hyväksi. Kerroin itselleni aamulla sattuneen edellisillan juttuihin liittyneen asian ja sanoin, että oli hauskaa eilen. Hän vastasi iltapäivällä pitkän viestin ja kysyikin multa jotain, mutta ei kommentoinut mitenkään deittejä.

Juttelimme muutaman viestin verran vappusuunnitelmista ja Hans kertoi, että aikoo ottaa rauhallisesti, eikä ole lähdössä mihinkään ihmisten ilmoille. Tämän jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään. Olisin ehkä vähän odottanut, että hän olisi tänään kysynyt mun vapusta, koska tiesi mulla olevan vaikka mitä suunnitelmia. Tässä olenkin tehnyt krapulapäätelmän, että Hansia ei kiinnosta. Toisaalta, itsehän heräsin tänään Veken vierestä, joten enpähän joutunut kaunistelemaan kenellekään mun vapun kulkua.

Tyhjä arpa: Eki

Äääh olen dorka. Lapanen pahimmasta päästä. Annoin deittienperuja-Ekin ympäripuhua mut vielä kerran. Hän otti pakkien saamisen jälkeen muutaman päivän päästä yhteyttä ja sanoi nyt ymmärtävänsä, miksi suutuin.

"En saa sua mun mielestä"

Laitoin kyllä mielestäni Ekin vielä tässäkin vaiheessa selkä seinää vasten, mutta Eki kertoi olevansa tosi kiinnostunut musta ja pahoitteli, että mulle oli tullut väärä kuva. Hän kysyi, että voisiko hyvittää ajattelemattomuutensa ja urpoilunsa tulemalla käymään ja tarjoamalla mulle illallisen. Hän voisi mennä vaikka hotelliin yöksi. Mulla oli toden totta joku heikko sunnuntaihetki ja suostuin, sanoin vieläpä, että ei tarvitse mennä hotelliin, vaan hän voi kyllä tulla mun luokse.

Eilen Eki sitten saapui sovitusti ja alku vaikutti jopa lupaavalta, miehen ulkonäkökin yllätti positiivisesti. Menimme alkuillasta lasilliselle valitsemaani pubiin. Pelasimme jutustelun lomassa Huojuvaa tornia ja naureskelimme vaivihkaa viereisen pariskunnan jutuille, sillä heidän treffinsä näyttivät muistuttavan enemmän työhaastattelua. Ei sillä, että omammekaan olisi ollut miltään unelmadeiteiltä. Huomasin melko pian, että mä johdin keskustelua ja Eki ei kysellyt mun elämästä juuri mitään.

Lähdimme jossain vaiheessa valitsemaamme ravintolaan syömään, jonne oli jonkin verran kävelymatkaa. Matkalla pysähdyimme ihmettelemään lumen alta paljastuneita ruostuneita polkupyöriä ja yhtä patsasta. Patsaan luona Eki nappasi mut lähelle ja siitä tulikin sitten mukava pikku pussailuhetki.

Ruoka oli tosi hyvää, mutta tässä vaiheessa multa alkoi loppua jutunaiheet kesken. Tuntui, että mikään jutun aihe ei mennyt eteenpäin, koska Eki ei esittänyt vastakysymyksiä. Päätimme kuitenkin vielä käydä parilla, mutta sielläkös ne jutun aiheet vasta kesken loppuivatkin. Yritin pelastaa tilannetta kertomalla itselleni sattuneita hauskoja sattumuksia (huom en deiteistä :D), mutta Ekiä ei edes juuri naurattanut. Loppuillan lähinnä istuimme lähekkäin ja välillä pussailimme, kun ei mitään puhuttavaakaan enää ollut. Hyvä, että sentään fyysistä kipinää vaikutti olevan.

Mun luokse siirtyessämme aloin olla hyvin kartalla siitä, että mies tuli treffeille vain yhden asian perässä. Mutta miksi moinen vaiva? Eki ei ollut selvästikään kiinnostunut mun asioista ja oli alunperin tarjoutunut menemään sinne hotelliinkin yöksi. Siinä se vasta hänellä hukkareissu olisi ollutkin.

Ajattelin kuitenkin itsekin ottaa näistä deiteistä ilon irti, joten samapa tuo minkä perässä oli tullut. Virhe. Seksi oli jotenkin ihan outoa. Sanotaanko vaikka näin, että kun miestä ei kiinnostanut mun asiat deiteillä, niin asenne ei mitenkään muuttunut myöskään makuuhuoneen puolella. Loppujen lopuksi kumpikaan ei varmaan ollut kovin tyytyväinen. No mutta, saipahan Eki-stoori nyt lopullisen päätöksen. Ei jatkoon.

"Hullut on mulle punainen vaate": Eki

Huhhuh sainpa tässä eilen hullun leiman. Tässähän nyt on siitä samasta Ekistä kysymys, joka perui tulonsa viime tipassa pari viikkoa sitten. Jollain ihmeen kaupalla hän sai mut puhuttua jatkamaan yhteydenpitoa deittien perumisesta huolimatta, vaikka en koskaan varsinaista selitystä koko hommalle saanutkaan. Sen jälkeen Eki on viestitellyt paljon ja ollut tosi kiva.

Sunnuntaina olin sitten tulossa reissusta junalla kotiin ja vaihto sattui olemaan miehen kotikaupungissa. Junalippua ostaessani tuskailin huonojen vaihtoyhteyksien vuoksi ja sainkin yhtäkkiä päähänpiston ehdottaa Ekille, että jos jätänkin vähän reilummin vaihtoaikaa, niin haluaisiko hän pitää mulle pari tuntia seuraa. Eki sanoi, että hänellä ei ole mitään suunnitelmia, joten sopii hyvin.

Seuraaavana aamuna olin ihan fiiliksissä, kunnes huomasin Ekiltä tulleen viestin.

Siis anteeks mikä selitys toi nyt oli olevinaan!? Kysyin vielä, että onko ne haettava juuri silloin ja Eki sanoi, että joo. Ei muuta. Ja olin siis jo ostanut sen junalipun! Vähemmästäkin tulee mieleen, että hän nyt ei vaan syystä tai toisesta halua tavata. Olisi nyt keksinyt jonkun paremman tekosyyn tai esittänyt asian edes pahoittelevasti.

Seuraavana päivänä Eki sitten käyttäytyi kuin ei mitään ja kyseli kuulumisia. Jotenkin tuntuu inhottavalta laittaa näitä viestiketjuja suoraan tänne, mutta annoin vähän palautetta ja mun mielestä tältä mieheltä tuli sellainen reaktio, että ai hyvänen aika sentään. Okei olin ehkä turhankin suorasanainen, mutta silti. 

 


























Uhkailua, hulluksi haukkumista ja selittelyä. Ah, mikä ihana mies.

...toi olis ollut tälle postaukselle hyvä lopetus, mutta jää huono omatunto jos en kerro, miten keskustelu oikeasti lopulta päättyi.

"Ei mun tarkotus ollu olla törkeä tai välinpitämätön. Olin vain ajattelematon. Anteeksi."

Lohdutusdeitti: Caius

Eilen olin niin näreissäni peruuntuneista deiteistä Ekin kanssa, että päätin kehitellä jotain muuta mukavaa tekemistä. Otin yhteyttä Caiukseen, vaikka olin viimeksi käyttäytynyt hänen seurassaan kuin mikäkin retardi. Caius vaikutti yllättäen innokkaalta viettämään iltaa ja sovimme, että menemme perjantain kuunniaksi parille.

Halusin yhteen tiettyyn pubiin, missä on kiva ilmapiiri ja usein perjantaisin livemusaa. Ainut vaan, etten ollut käynyt siellä kesän jälkeen ja mulla oli hieman vaikeuksia kyseisen paikan löytämisessä. Kierrätin sitten Caiuksen muutaman ylimääräisen mutkan kautta lopulta perille. Juttu luisti alkuun taas jotenkin nihkeästi. Yritin rikkoa jäätä naureskelemalla viimekertaiselle urpoilulleni. Muutaman oluen lomassa juttua alkoi riittää enemmän ja keskustelimme mm. matkustelusta, musiikista, tatuoinneista sekä suomalaisten asenteista virolaisia kohtaan. Itseasiassa pääsimme jopa jo seurusteluhistoriaankin saakka. Caius kertoi, että oli noin vuosi sitten eronnut 5 vuoden suhteesta, minkä jälkeen oli alkanut matkustella työn perässä. Nyt aikomuksena olisi kuitenkin olla vuosi tai pari Suomessa ja ymmärsin rivien välistä, että hän etsii jotain vakavampaakin.

Kävimme vielä kahdessa muussakin pubissa yksillä ja aloin jo olla melko tuiterissa. Kellon lähestyessä kahta Caius kysyi, haluanko vielä käydä jossain. Totesin, että ehkä nyt olisi parempi alkaa suunnistaa kotia kohti. Caius sanoi, että voidaan tehdä ihan miten haluan. Caius oli käyttäytynyt koko illan tosi kohteliaasti ja tungettelemattomasti, mutta vaikuttanut kuitenkin kiinnotuneelta, joten päätin palkita hyvän käytöksen kysymällä, että haluaisiko hän tulla vielä käymään mun luona. Tottakai hän halusi.

Oli ihan kivaa, mutta melko pikaista toimintaa...kaikilla kolmella kerralla. Caiuksen kohdalla voisi oikeastaan käyttää samaa Sex is like pizza -vertausta kuin Vekenkin kanssa. Tänään heräilimme vasta puolen päivän aikoihin ja yritin tarjota jotain aamupalaa. Caius ei kuitenkaan halunnut mitään ja hetken vielä halailtuamme hän lähti ja sanoi, että toivottavasti nähdään vielä.

Tässä tätä kirjoitellessani aloin ajattelemaan, että miehet kyllä usein huomaamattaan maksavat seksistä. Ihan oikeasti. Eilenkin Caius halusi välttämättä tarjota koko illan, vaikka suorastaan vaadin saada maksaa edes omani. Lisäksi hän oli ajatellut tänään mennä töihin (ilmeisesti viikonloppuisin joku vapaaehtoinen systeemi...), mutta ei nyt sitten mennytkään, koska jäi mun luokse yöksi. Eli siinäkin hän menetti koko päivän tilipussin. Hmm, melko kalliiksi tuli. Vaikka jakaisi koko summan kolmeen ja laskisi jokaiselle panolle kertahinnan.

Miehet jotka peruu: Aki ja Eki

Viime aikoina mulle on käynyt tosi monta kertaa niin, että jo hyvissä ajoin sovitut treffit onkin peruttu. Ja vieläpä niin, että mihestä ei ole aluksi kuulunut päiväkausiin mitään ja sitten tiedustellessani päivää ennen deittejä tilannetta, tuleekin vastaukseksi jokin tekosyy, että oho en pääsekään. Ensin sen teki Tindermies Samu (joka on tosin nyt yrittänyt lämmittää tilannetta uudestaan, mutta turhaan).

Olen nyt kuukauden verran jutellut melko tiiviisti toisen kiinnostavan oloisen Tindermies Ekin kanssa. Sovimme kaksi viikkoa sitten, että hän tulee käymään tänä viikonloppuna. Mies katseli jo hyvissä ajoin bussiaikatauluja ja muuta, mutta lupasi ilmoittaa vielä tarkemmin, että tuleeko perjantaina vai lauantaina. Miehestä ei kuitenkaan kuulunut näiden puheiden jälkeen mitään koko viikkona. Laitoin lopulta torstai-iltana viestin, että onko pupu mennyt pöksyyn. Lisäksi sanoin, että olen jo sopinut lauantaille muuta, koska hänestä ei ole kuulunut, joten jos on vielä tulossa niin tulee perjantaina.

"Meni. En mä pääse huomenna."

Siis mitä helvettiä! Ei edes mitään selitystä. Nice.

Sitten viime viikonloppuna tuli vielä yhdet oharit. Olin siskoni kanssa yhteisen ystävämme luona käymässä. Illalla lähdimme tutustumaan kyseisen kaupungin yöelämään. Ilta oli hauska ja bongasin baarista heti superkuumat kaksoset ja yhden pitkän tumman miehen. Kaksosilla oli kuitenkin sellainen haaremi perässä, että katsoin kannattamattomaksi edes yrittää päästä juttusille. Pitkän tumman miehen kanssa yritin baaritiskillä (satuin ihan "vahingossa" hänen viereensä tilaamaan) viritellä keskustelua, mutta turhaan.

Kello alkoi lähestyä jo aamukolmea, kun aloimme harkita kotiin lähtöä. Hassuttelimme tyttöjen kanssa näkyvällä paikalla, kun eräs komea farkkupaitamies katsoi suoraan kohti ja hymyili ohi kävellessään. 

"Äkkiä perään."

Ajattelin miehen olevan matkalla jo narikkaan, mutta hän jäikin kaverinsa kanssa vielä hengailemaan tanssilattian liepeille. Parkkeerasimme tyttöjen kanssa lähistölle ja yritin pitää pientä silmäpeliä.

"Ei tässä nyt oo aikaa mihinkään hymyilyyn! Nyt meet juttelee tai lähetään kotiin." 

Äääk okei. Jostain kumman syystä meni pupu totaalisesti pöksyyn ja aloin pohtia, että mitä sanoisin. Kaverini oli sitä mieltä, että sano vaikka "moikka". No mutta mitä mä sen jälkeen sanon? Eiih mitä ihmettä oikein vatuloin, eikun menoksi!

"Moikka! Mites teillä menee?"

Uuh mikä vuosisadan iskurepliikki mun suusta taas tuli... Farkkupaitamies oli kuitenkin heti tosi ystävällinen ja vaikutti kiinnostuneelta. Höpisimme niitä näitä, mitä nyt hirvittävässä melussa sai toisen puheesta selvää. Kumpikaan meistä ei ollut edes erityisen humalassa, mikä oli tuossa vaiheessa iltaa aikamoinen yhteensattuma. Hetki ennen pilkkua siskoni ja kaverini tulivat myös esittäytymään ja farkkupaitamies esittäytyi Akiksi. Itsehän tajusin siinä vaiheessa, että en ollut esitellyt itseäni liittyessäni vieraiden miesten seuraan. Noo, mitäs pienistä.

Sovimme miesten kanssa, että näemme kohta ulkona. Narikkajonossa vierähti tovi ja Aki odottelikin jo sopimassamme paikassa. Hänen kaverinsa sen sijaan oli päättänyt jo lähteä kotiin.

"Mitäs sitten tehtäisiin?"

Ehdotin, että lähdetään kaverini luokse jatkoille. Aki oli heti mukana, jes! Autossa Aki kuitenkin muisti koiransa, joka oli hänen veljensä luona. Aki asui itse toisella paikkakunnalla ja oli koiransa kanssa veljensä luona käymässä, veli tosin oli lähtenyt johonkin toiseen baariin. Päädyimme siihen, että kai Akin oli sitten mentävä huolehtimaan koirastaan. Pihassa Aki pyysi mut ulos hetkeksi juttelemaan.

"Hmm, mikäs tähän nyt olisi ratkaisu... Haluaisin tosi paljon tulla teidän kanssa jatkoille, mutta se koira... Ja muuten voisin pyytää sut tonne mun veljelle, mut siellä on sen tyttöystävä nukkumassa, niin en tiedä oisko se ihan okei. Voitasko mennä jatkoille huomenna?"

Aaaah IHANA mies!! Sain vielä toooosi hyvän iltapusun, pyysin Akin numeron ja lähdin tyttöjen kanssa kotiin. Koko auto heilui, kun olin niin fiiliksissä. Olisi niin huippua vaihtelua, että baarista löytyisi jotain muutakin kuin yhden illan hupia. Vaikka tottakai olisin lähtenyt Akin matkaan, mikäli se olisi ollut mahdollista. Ainoastaan kirosin itseäni siitä, että pallo jäi mulle, koska en ollut samantien soittanut Akille mun puhelinnumeroa. Mutta ihan sama, komea farkkupaitamies Aki oli ehdottanut treffejä seuraavaksi päiväksi!

Aamulla, eli puolen päivän aikaan heräsin koomastani ja laitoin ensitöikseni Akille viestin. Sovimme, että käymme jossain kahvilla iltapäivästä, ennen kun lähdemme suuntaamaan omiin kotikaupunkeihimme. Hän lupasi ilmoittaa tarkemmasta aikataulusta, kunhan olisi ensin käynyt serkkunsa luona.

Otti sen verran päähän, että oli pakko antaa vähän palautetta organisointitaidoista. Olin kuitenkin krapuloissani saanut freesattua itseni melko edustavaan kuntoonkin, ja turhaan! Mutta toisaalta, mun mielestä Aki vaikutti kyllä edelleen ihanalta ja siltä, että haluaisi nähdä. Tai sitten hän vain halusi selvitä tilanteesta kohteliaasti. 

Tapauksesta on jo lähes viikko, eikä Akista ole kuulunut mitään. En toki oleta, että hän olisi oitis tänne työasioissa tulossa. Luulisi kuitenkin jotain yhteyttä haluavan pitää, jos oikeasti aikoo vielä palata asiaan. Todennäköisesti en siis tapaa Akia enää koskaan. Harmi, kerrankin kun joku vaikutti potentiaaliselta.

Paska deitti: Simonita

Voi jummijammi. Kyllä sitä olisi joskus syytä katsoa peiliin ja miettiä, miksi on sinkku. Kävin treffeillä. Ja olin paskin deitti ikinä.

Sunnuntaina eräs kivannäköinen Tindermies herätti huomioni sanomalla, että oli nähnyt mut aikaisemmin päivällä. Melko toimiva avaus muuten, pakkohan tuohon on tarttua. Caius kertoi englanniksi olevansa virolainen ja että oli muuttanut juuri Suomeen töihin. Siinä sitten juttelun lomassa tulin lupautuneeksi maanantaina "kaupunkioppaaksi". Tämäkin melko vanha, mutta varma ja usein toimiva laini. Caiuksella oli selvästi homma hanskassa. Seuraavana päivänä menimme sitten innovatiivisesti mun lähipubiin yksille ja sen jälkeen vain kävelimme ympäriinsä. Oli ihan kivaa, mutta jutun luistamista häiritsi Caiuksen huonohko kielitaito ja silmään pisti vasemman jalan korostunut ulkokierto kävellessä. Lisäksi hän on mua pari vuotta nuorempi ja vain mun pituinen.

Lupauduin kuitenkin vielä toisille treffeille, koska ekojen deittien jäykistelyn voi joskus laittaa jännityksen piikkiin. Caius ehdotti leffaa keskiviikkoiltana. Yleensä en IKINÄ suostu leffadeiteille varsinkaan tuoreen tuttavuuden kanssa, mutta tällä kertaa ajattelin, että se voisi olla ihan kivaa. Arkipäivinä deittaillessa ei jaksa itsekkään olla koko ajan niin skarppina, että juttua riittäisi jatkuvasti.

Ennen leffan alkua oli ihan hauskaa ja rennompi tunnelma kuin ekoilla deiteillä. Ja Caius näytti kyllä hyvältä, tyylistä ehdottomasti pointsit. Sitä paitsi en enää kiinnittänyt huomiota siihen vasempaan jalkaan. Ostimme karkkia ja poppareita ja naureskelimme suomenkielisille mainoksille ennen leffan alkua. Leffakin oli ihan hauska ja kesti pari tuntia.

Sitten. Näin deittiguru Simonita osoittaa taidokkaasti, että treffeillä on ollut kivaa. Caius kysyi, että mitäs sitten tehtäisiin.

"Mä voin kattoo, millon sun seuraava bussi lähtee."

Siis mitä mun suusta tuli. Caius näytti vähän hämmästyneeltä ja kysyi, että haluanko mennä jo kotiin.

"Joo kyllä mä ajattelin, vähän jo väsyttää. Hei sun bussi lähtee 2 min päästä, juokse nopeesti niin kerkeet!" 

Caius lähti ja vasta tässä vaiheessa hoksasin, mikä urpo olin ollut. Ei taivas, treffeissähän ei ollut ollut mitään vikaa ja tottakai leffadeittien jälkeen kuuluu vielä hetki hengata, koska on istuttu pari tuntia vain vierekkäin hiljaa. Kohta tulikin viesti, että mitä teen. Vastasin, että aion käydä nukkumaan ja kysyin, eikö hänenkin kannattaisi.

Siis mikä mua vaivaa, tätä menoa tulen olemaan koko loppuelämäni sinkku. Caius kuitenkin vaikutti ymmärtävän ja sanoi jopa, että toivottavasti nähdään vielä. Ehkä pitää ehdottaa itse jotain seuraavalla kerralla. Toisaalta mietin myös sitä, että ehkä "sun bussi lähtee" -kommentti tulikin jostain alitajunnasta, eli en olisi edes halunnut hengata Caiuksen kanssa yhtään kauempaa. Noh, mene ja tiedä, jos joku olisi käyttäytynyt mun seurassa noin, olisin kirjottanut tänne kissan kokoisin kirjaimin PASKA DEITTI.

Vihdoinkin jotain sutinaa! - Veke

Huh, melko rankka viikonloppu takana ja olo sen mukainen vielä näin maanantainakin! Pitää nyt kuitenkin heti kärkeen hehkuttaa, että selibaatti päättynyt, wuhuu!! Tuli otettua viiniä vähän reilummin sekä perjantaina että lauantaina. Eilen sitten sunnuntai-iltani iloksi juttelin kuuman Tindermätsin kanssa sellaisia krapulajuttuja, että vieläkin ihan poskia kuumottaa. Miten sitä darrassa aina menetääkin sen kontrollin, mitä suustaan kannattaa päästää. :D Vanhingosta viisastuneena en sen takia käy enää krapulassa treffeillä. Mutta joo, se onkin jo ihan toinen stoori.

Perjantaina siis lähdimme kaverini kanssa pitkästä aikaa baariin. Ensimmäisessä paikassa oli vähän turhan nuorta porukkaa ja vaihdoimme baaria aamu kahden maissa mun vakkarimestaan. Aina hyvä meno ja yleensä hyvännäköisiä miehiä. Tilasimme ja istuimme pöytään, jossa oli vapaata.

"Noi kaksi paikkaa on kyllä varattu."

Okei, no kai meidän pyllyt tähän silti mahtuu. Kohta pari tyyppiä liittyikin seuraan "varatuille paikoille".

"Moi mä oon Veke."

Ööh no moi. Miten tosta pääsee äkkiä eroon, täällä on kuuumempiakin miehiä vilissyt jo silmissä. Aloin kuitenkin höpistä Veken kanssa ja kohta huomasin, että kaverini jutteli intensiivisesti seurueen toisen miehen kanssa. Jassoo, eikai tästä sitten mihinkään pääse, taidanpa käydä tiskillä. Uuden drinkin myötä Veke alkoi vaikuttaa hauskalta tyypiltä ja juttukin luisti tosi hyvin. Lähdimmekin sitten vähän ennen pilkkua vielä tanssimaan. Pussailuksihan se meni tavoilleni uskollisena. Kuulin siskoni äänenen takaraivossani.

"Pitääks sun aina kielimoukaroida!?"

No mutta pitihän tilaisuus käyttää hyväksi! Lähdettiin koko porukalla mun luokse vielä jatkoille. Loppuyöstä tai siis aamusta ei ole varsinaisesti kummoisia muistikuvia, mutta oli varmaan ollut ihan kivaa siitä päätellen, että vaatteet oli ripoteltu ympäri kämppää.

Aamulla heräsin Veken vierestä itseasiassa siihen, että hänen puhelimensa soi. Veke ei vastannut ja puhelin soi vielä monta kertaa uudestaankin. Lopulta sanoin, että kylläpäs sua nyt joku kovasti kaipailee.

"Joo se on mun lapseni äiti, jos nyt haluut tietää."

Aaah, nice. Juuri tän halusin kuulla ensimmäisenä random miehen suusta krapula-aamuna. Puheluiden määrän perusteella tuli sitä paitsi melkoinen hullu ex -fiilis. Isi-miehissä on vieläpä sen lapsen lisäksi aina se huono puoli, että eksää ei saa koskaan leimata hulluksi. Koska se on lapsen äiti ja tulee aina olemaan kuvioissa. Jos mies ei ole eksälle mieliksi, hän voi todennäköisesti unohtaa lapsensa näkemisen. Sen takia lapseni äiti -eksällä on oikeus soittaa lauantaiaamuna klo 9 kymmenen kertaa, että lähdetään Ikeaan. Niin se vaan menee.

Oikeastaan siinä päivänvalossa tarkemmin Vekeä katsoessani ajattelin jo muutenkin, että OHO. Veke nyt ei varsinaisesti ollut yön aikana muuttunut prinssiksi. Hän oli sitä paitsi vähän lyhyempi kun mä ja muutenkin tosi hoikka, tuli aikamoinen amazoni -olo. Noo mutta, kerrankos sitä. Vähän aikaa vielä halailtiin, mutta melko pian Veke puki päällensä ja lähti.

"Kiitti seurasta, moikka!"

Huh. Mietinkin jo, että apua jos se haluaa mun puhelinnumeron. Ehkäpä Vekekin ajatteli, että o-ou minkä amazonin vierestä heräsi!

Siinä sitten päivän darrailin (ihme kyllä täysin ilman morkkista) ja illaksi olin sopinut viininmaistelua työkaverini kanssa. Suu ei varsinaisesti napsanut, mutta kyllähän sitä nyt viini aina sen verran maistuu. Lähes kolme pulloa sivistyneesti siemailtuamme työkaverini oli siinä pisteessä, että hänestä ei ollut uloslähtijäksi. Sitä paitsi meille selvisi illan aikana, että työkaverini mulle vinkkaama sinkku olikin varattu. Voi kura. No mutta ilmeisesti kyseinen mies ei ole kaikkein sitoutuvinta tyyppiä, eli ehkäpä peli ei ole vielä pelattu. Joka tapauksessa työkaverini lähti kotiin ja mä soitin serkulleni. Kohta treffasinkin serkkuni läheisessä kuppilassa ja hän tuli vielä kaverinsa kanssa mun luokse hetkeksi jatkoille. Huhhuh mikä muakin vaivaa. Ensi kerralla kun lähden ulos, täytyy yrittää pyyhkiä sanavarastosta "Mullon jatkot!". Tässä iässä vähän turhan rankkoja tällaiset viikonloput, että dokaa perjntaina ja lauantaina aamu viiteen.

PS. Vielä nopeat kuulumiset Samusta.

"Hei mä mietin et vieläkö sä haluisit tavata? Mä selvitin tässä sen aiemman kuvion ja siitä ei oo enää mitään hampaankolossa kellään. Siinä oli sellanen juttu, että se tyttö olis viel halunnu tapailla ja halusin viel selvittää sille, et ei meiän enää kannata tapailla. Luulin et se olis jo tullu aiemmin sille selväks."

Luoja paratkoon. Siis miten tää oli olevinaan se syy, että piti perua meidän treffit.
Tiivistettynä: IDIOOTTI.

Paluu menneisyyteen: Raivohullu ex

Tiedän, aluksi sanoin kirjoittavani vain nykyhetken tapahtumista, mutta nyt kun aktiivisella deittirintamalla on ollut superhiljaista, ajattelin tehdä poikkeuksen. Olen aiemmissa postauksissani tullut ohimennen maininneeksi tapailemani miehen raivohullun ex-tyttöystävän muutamaan kertaan ja se on herättänyt lukijoissa suurta mielenkiintoa. Olen yrittänyt aktiivisesti unohtaa tapahtuneen, enkä ole sen vuoksi kertonut tästä kovin monelle. Mutta tässäpä tämä nyt tulee, elämäni Salkkarihetki.

Vuosi sitten tapailin muutaman kuukauden Akua, johon olin toooosi ihastunut. Aku oli eronnut vuosi takaperin pitkäaikaisesta tyttöystävästään, mutta he olivat edelleen melko paljon tekemisissä yhteisten koirien vuoksi.

"Meillä on koirien yhteishuoltajuus ja se on toimiva ratkaisu!"

Just. No mutta niin kauan kun asia ei koske mua, ihan sama. Yhtenä viikonloppuna kun olin Akun luona, hänen puhelimensa soi. Eksä soitti, että voiko Aku ottaa koirat, koska hän on kipeä. Akuhan lähti siltä seisomalta hakemaan koiria. Noh, eipä meillä ollut ihmeellisiä suunnitelmia ollut, joten mikäpäs siinä. Vähä kuitenkin ihmetytti, että Akun puhelin piippaili koko loppupäivän ja hän näytti vaivihkaa vastailevan viesteihin, kunnes laittoi puhelimen äänettömälle.

Illalla olimme jo köllötelleet jonkin aikaa sängyssä ja olimme juuri käymässä nukkumaan, kun ovikello soi. Ja soi ja soi ja soi...

"Jumalauta se on se!"

Aku pomppasi salamana sängystä, puki päälleen, nappasi koirat kainaloon ja lähti alas. Itse jäin hämilläni sänkyyn odottelemaan, että mikähän tässä nyt on homman nimi. Aikaa oli kulunut jo lähemmäs 10 minuuttia ja mieleeni hiipi ajatus, että pitäisiköhän laittaa jotain päälle, koska makasin peiton alla ilman rihman kiertämää. Hmm, no eikai tänne sisälle nyt kukaan tulisi.

Eipä. Kohta rappukäytävästä alkoi kuulua huutoa ja ovi kävi.

"No voit varmaan jäädä siihen ovelle odottamaan, ei tarvii tulla sisälle asti."

Tässä vaiheessa olin paskoa housuuni (jos sellaiset olisi jalassa ollut). Siis se ämmä oli täällä sisällä. Apua. Mitä mä teen!? Nousin puoliksi istumaan ja yritin vetää peittoa paremmin päälleni. Sitten se jo ryntäsikin makuuhuoneeseen räyhäämään.

"Noniin mennäänpäs nyt kattomaan kuka täällä oikein on! Ootko sä Aku edes käyttäny ton horon kanssa kortsua!? Voiko mulla nyt olla joku sukupuolitauti? Me pantiin sillon kaks viikkoo sitten saunan jälkeen, muistat varmaan!"

Olin shokissa. Siis kerta kaikkiaan shokissa. En pystynyt tekemään tai sanomaan mitään. Makasin alasti sängyssä ja joku Justiina huutaa täyttä kurkkua ja haukkuu mua horoksi. Tilanne eskaloitui jo sen verran pahaksi, että Aku joutui pitämään tätä raivotarta kaksin käsin kiinni, ettei se päässyt hyökkäämään mun kimppuun.

"Päästä irti!! Älä käy muhun käsiks, mä teen susta ilmotuksen johonki! Nyt me lähetään koirien kanssa kotiin. En voi uskoo miten sä Aku otat koirat tänne sillon ku panet jonkun kaa!! Tää on muuten mun. Ja tää. Huomenna tuun hakee ton sohvan."

Raivotar otti Ikean kassin ja pakkasi siihen kaiken mikä tielle sattui. Lopulta se lähti ovet paukkuen koirat ja kassi mukanaan. Huh, show oli ohi. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kädet tärisi ja olin edelleen hiljaa. Aku siesoi keskellä olohuoneen lattiaa ja oli hiljaa, kunnes sai koottua itsensä.

"Ollaan harrastettu eron jälkeen seksiä, mutta ei todellakaan kaks viikkoa sitten. Ehkä puol vuotta sitten."

Vihdoin tokenin. Mulle oli sillä hetkellä ihan sama vaikka Aku olisi paneskellut sen kanssa eilen. MUTTA MITEN VITUSSA SE PÄÄSI SISÄÄN!? Aku tiesi, että olen alasti. Aku todennäköisesti tiesi, että eksä järjestää kohtauksen, koska ei ollut tiennyt musta. Miten se päästi sen sisään!?

"No en mä tiiä se vaan tapahtu niin nopeesti. Mulla oli koirat sylissä ja se vaan tunki rappukäytävään ja en mä sitä enää saanu estettyä. Se arvas että täällä on joku ja sai kohtauksen, koska koirat oli ollu täällä kans. Eikä se mitään kipee edes ollut."

Ai jumalauta mikä hullu. Koirat? Ihan kun ne olisi jotain lapsia! Ja jos on vuosi sitten erottu, niin luulisi, ettei pitäisi tulla yllätyksenä jos toisella onkin jo joku uusi. Ja itsehän se oli valehdellut olevansa kipeä ja pyytänyt Akua ottamaan koirat! Sitä paitsi MIKSI se oli alun perin Akun ovelle tullut, kun ei vielä siinä vaiheessa tiennyt, että olen siellä. Mutta eniten olin Akulle raivona. Olisihan hänen pitänyt pystyä hoitamaan tilanne jotenkin. Kovasti se pyyteli anteeksi ja heittäytyi vielä marttyyriksi. Kysyin Akulta, että missä avaimet, mun on pakko päästä käymään ulkona nyt.

"Ei helvetti ne avaimet on hävinny. Ja mun puhelin."

Siis mitä!? Se hullu oli napannut Akun avaimet ja puhelimenkin mukanaan! Hieno homma, nyt se lukee siellä varmaan kaikki viestit ym. Nappasin naulasta vara-avaimen ja painelin pihalle. Soitin siskolleni. Kello oli jo reilusti yli puolen yön, mutta arvasin, että lauantai-iltana sisko on jossain ulkona. Hän vastasikin ja kysyi heti, mikä hätänä. En saanut hysterialtani juttua kerrottua ensimmäiseen varttiin ollenkaan, koska keskityin vain haukkomaan henkeä. Lopulta juttelimme varmaan lähemmäs tunnin ja vihdoin sain shokkireaktioni hallintaan. Päätimme yhdessä, että mun on pakko lähteä sisälle selvittämään asiaa, koska en mä sieltä millään keskellä yötä olisi poiskaan päässyt. Keräilin itseäni vielä hetken rappukäytävässä ja päätin pistää jäbän selkä seinää vasten. Jumalauta, nyt olisi selityksen paikka.

"Anna tulla nyt koko totuus. Tiiät itekin, että sulla ei oo tässä mitään hävittävää. En todennäkösesti halua nähdä sua enää ikinä."

Olin siskoni kanssa jutellessani jo tajunnut Akun todennäköisesti valehdelleen mulle koko ajan, että juttu eksän kanssa on kokonaan ohi ja puhtaasti vain koirien hoitoa. Eikai kukaan vedä tuollaista kohtausta, jos erosta on jo vuosi? Halusin kuitenkin antaa Akulle mahdollisuuden selittää. Aku pysyi edelleen aikaisemmassa tarinassaan, mutta myönsi, että ehkä oli antanut eksälle jossain vaiheessa toiveita yhteenpaluusta. Aku vakuutteli kuitenkin, että tästä eteenpäin ei voisi tietenkään olla eksän kanssa missään tekemisissä ja koiratkin olisi pistettävä jakoon. Lisäksi hän pyyteli anteeksi, että tilanne oli päässyt liian pitkälle. Sanoin harkitsevani asiaa yön yli.

Seuraavana päivänä ovikello soi taas. Ei hemmetti, taasko se alkaa. Mulla oli onneksi tällä kertaa vaatteet päällä ja jäin taas odottelemaan, kun Aku lähti alaovelle. Muutaman minuutin päästä hän tulikin jo takaisin.

"Se oli pahoillaan ja katuvan oloinen, myönsi menneensä liian pitkälle. Sanoi vahingossa ottaneensa mun puhelimen ja avaimet."

Joopa joo. Ei Akukaan sentään uskonut tuota "vahingossa" -selitystä. Päätin antaa Akulle vielä mahdollisuuden, koska elin näin jälkikäteen ajateltuna jossain rakkauden kuplassani. Ehtona oli, että Aku ei enää ole missään yhteydessä eksänsä kanssa ja koirien yhteishuoltajuuden on loputtava.

Tapailua jatkui vielä noin kuukauden, mutta eksä oli jostain saanut selville mun nimen ja puhelinnumeron, vaikka Aku väitti kiven kovaa, että raivotar ei ole mitenkään voinut arvata  hänen puhelimensa salasanaa. Mimmi alkoi kuitenkin soitella mulle aina, kun ei saanut Akua kiinni. Ja muutenkin. Siis sellaisia lasten pilapuheluita. Jossa soitetaan tuntemattomalla ja odotetaan, että toinen vastaa ja sitten lyödään luuri korvaan.

Aku puhui ja puhui koirien jaosta, mutta käytännössä ei tapahtunut mitään ratkaisua. Lopulta paljastui myös muita juttuja, mistä Aku oli valehdellut mulle ja tajusin vihdoin dumpata hänet. Tästä hän ei ilmeisesti ollut infonnut heti eksäänsä, koska soittelu jatkui vielä jonkin aikaa. Vihdoin soittelu loppui ja olen melkein varma, että Aku palasi lopulta raivottarensa kanssa yhteen.

Sain pakit! - Tinderin partamies: Samu

Samu menetti juuri lisänimensä miellyttämisenhaluinen. Tilalle tuli oikeastaan kunnollinen, vaikka hän antoikin mulle pakit! Tässähän nyt kävi vähän niin, että pilkka osui omaan nilkkaan ja tahaton ikuisuuden kestänyt selibaattini jatkuu jatkumistaan... :D

Olimme siis sopineet Samun kanssa, että hän tulee tänä viikonloppuna käymään. Hän kuitenkin alkoi noin viikko sitten vähentää yhteydenpitoa huomattavasti, mistä olin oikeastaan ihan hyvilläni, sillä jatkuva tekemisteni raportointi alkoi käydä jo rasittavaksi. En kuitenkaan halunnut perua tapaamista tässä sutinan kaipuussani. Maanantaina päätin sitten kysyä Samulta, että onko hän edelleen tulossa.

"Töissä on ollu vähän kiirettä, mutta minäpä varmistan sen tässä alkuviikosta!"

Kun Samusta ei ollut torstaihin mennessä kuulunut mitään, arvasin että hän on tullut toisiin ajatuksiin. Nyt pitäisi alkaa buukkaamaan äkkiä viikonlopuksi muuta tekemistä, mutta Tinderkin oli nopeasti selattu tähän pisteeseen saakka.

Samassa Samulta tulikin viesti.

"Mä en pysty kyllä nyt tulemaan sinne.. Tossa alkuviikosta yks tyttö ketä aiemmin tapailin oli yhteydessä ja juteltiin siinä sen kanssa. Päädyin siihen, että haluan kattoo ja selvittää sen tilanteen ennen kun tapaan muita. Sori tästä tosi paljon, tää tuli mullekin vähän yllättäen, enkä halua alkaa sulle valehtelemaan."

Öööh okei onpa "jaloa", kaiken säkin mulle kerrot. :D Vastasin tietysti vaan jotain, että eipä mitään, arvelinkin että et oo tulossa ja ehdin jo sopia muuta. Pieni valkoinen vale, hehe. Mutta puoliksi totta, olinhan kuitenkin alkanut jo aktiivisesti keksiä muuta tekemistä! Hitto, että pakit on silti aina yhtä perseestä, vaikka kyseessä ei ollut edes mikään potentiaalinen sulhasehdokas.

Samu kyllä osoitti olevansa ihan superkunnollinen. Siinä mielessä hän olisikin ollut ihan poikaystävämatskua, tosin todennäköisesti mun makuun liian lapanen. Tajusin kuitenkin jälleen kerran, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia käsityksiä tapailusta. Mun mielestä varsinkaan alkuvaiheen tapailu ei vielä sido millään tavalla mihinkään ja on ihan ok, jos käy treffeillä myös muiden kanssa, mikäli muuta ei ole sovittu. Itsehän olisin hoitanut vastaavan tilanteen joko keksimällä jonkun tekosyyn olla tulematta tai sitten olisin tullut, viettänyt kivan viikonlopun ja tapaillut kotikaupungissani sitä toista vaihtoehtoa. Sitä paitsi pakitkaan ei tunnu yhtään niin pahalta, jos takataskussa on jo joku varavaihtoehto. Mutta toisaalta, tulen tällä systeemillä olemaan mitä todennäköisimmin koko loppuelämäni sinkku. Voiko mistään tulla mitään vakavaa, jos ei uskalla täysillä heittäytyä? Niinpä.

Tinderin miellyttämisenhaluinen partamies: Samu

Muuttokiireiden vuoksi en ole ehtinyt muutamaan viikkoon deittailla muualla kuin Tinderissä. Ah, Tinder. Tuo jokaisen sinkun iltojen ilo. Tai ainakin mun. En edes muista, mitä tein iltaisin ennen Tinderiä. Mikä kohottaa yksinäisen illan fiilistä paremmin kuin pari uutta mätsiä? Harvemminhan niistä edes syntyy varsinaista keskustelua, mutta ei kai se ole tarkoituskaan. Joidenkin kanssa tulee kuitenkin jutusteltua muutamanakin iltana, mutta se ei silti tarkoita, että olisin välttämättä edes kiinnostunut.

Nyt kuitenkin olen jutellut reilun viikon verran ihanan partamiehen, Samun kanssa. Itseasiassa olemme siirtyneet jo WhatsAppiin ja soittelimmekin yhtenä iltana. Samu kuulosti IHAN yhdeltä aikaisemmin tapailemaltani mieheltä, jolla oli se jo mainitsemani raivohullu eksä! Ääni ei siis tuonut varsinaisesti lämpimiä ajatuksia mieleeni ja mielikuva entisen hoitoni kasvoista ei tässä tapauksessa ainakaan auttanut keskustelemaan coolisti. Toivottavasti Samu laittoi takelteluni jännityksen piikkiin. :D

Samu vaikuttaa kuitenkin kivan puheliaalta ja oikein mukavalta. Toisaalta tuntuu, että Samu on taas sarjassamme näitä liian miellyttämisenhaluisia. En kaipaa mitään väittelyä, mutta kyllä oman OIKEAN mielipiteensä voisi ihan hyvin ilmaista, jos tässä nyt kerran tutustumassa ollaan. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, milloin toinen miettii joka vastauksen siltä pohjalta, että "mitähän toi haluaisi kuulla".

Voisin normaalitilanteessa lähteä Samun kanssa treffeille, koska on meillä hänen miellyttämisenhalustaan huolimatta varmasti oikeastikin yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Tässä nyt on vain yksi MUTTA: muutin pysyvästi yli 300km päähän pari päivää sitten ja Samun piti olla mulle todellakin vaan hauskaa iltojen viihdykettä muuttokiireiden keskellä. Nyt kuitenkin tuntuu, että homma on karkaamassa lapasesta! Samu viestittelee jatkuvasti ja jopa jo kutsui itsensä mun luokse kylään. Siis tänne kauas uuteen kaupunkiin.

"Sitten kun tavataan niin..."

KUN?! Ajatteliko Samu edes kysyä multa, haluanko tavata? Okei kerran tai pari "kun" saattaa mennä ihan läpän piikkiin asiayhteydestä riippuen, mutta "kun" on alkanut tulla nyt jo päivittäin.

Muutaman päivän "kun" -puheita kuunneltuani päätin nostaa kissan pöydälle ja kysyin Samulta, että eikö häntä yhtään häiritse tämä välimatka.

"No onhan siinä matkaa, mut kyllä mä nyt haluisin sut tavata. Se jäis ainaki mua harmittaa/mietityttää, jos en sua tapais."

Okei sitten, tervetuloa. Sovittiin alustavasti, että hän voisi tulla parin viikon päästä. Vaikka suoraan sanottuna, tässä ei kyllä ole mun mielestä kovinkaan paljon järkeä. Vaikka Samu olisi tosi ihana, voiko tapailuasteella oleva suhde toimia kaukosuhteena? Miten silloin voi oikeasti tutustua toiseen? En ole koskaan kokenut kaukosuhteita mitenkään ongelmallisiksi, mutta pitäisihän ennen sellaisen harkitsemista olla jo tutustunut toiseen herran tähden! Olen todella skeptinen, että tapailuasteella oleva suhde voisi ainakaan omalla kohdallani syventyä tällaisessa tilantessa varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään tunnin ajomatka. Sitä paitsi, uusi kaupunki ja uudet kujeet. En todellakaan aio potea huonoa omatuntoa siitä, että haluan deittailla täällä muitakin.

En toki deittaile vain deittailemisen ilosta (niin no, "ilosta", kun ottaa huomioon edelliset deittini... :D ) tai saadakseni hyvää blogimatskua, vaan olen valmis ihan vakavaankin suhteeseen, mikäli sopiva tyyppi sattuu vastaan. Tässä tapauksessa kuitenkin tuntuu, että olisi ehkä reilua perua koko tapaaminen. Tunnen itseni nimittäin sen verran hyvin, että olen valitettavasti liian pleijeri kyetäkseni tosissani mihinkään kaukosuhdetapailuun, vaikka Samu vaikuttaisi ensitapaamisen jälkeen kuinka ihanalta. Toisaalta, eihän sitä voi koskaan tietää.

Mistä näitä tyyppejä oikein tulee, osa 2: Pate

Maken jälkeen kaipasin kipeästi itsetunnonkohotusta eli yksinkertaisesti vaan äkkiä jotain uutta sutinaa. Pate tulikin sattuman kaupalla kuvioihin jo seuraavana viikonloppuna. Tai no, kuulin Paten olemassa olosta tuolloin. Yhteiset kaverimme olivat saaneet muutaman neuvoa antavan jälkeen päähänsä, että minä ja Pate oltaisiin hyvä pari. Tai ainakin meidän kannattaisi tavata. Stalkkasin Paten kuvat facesta ja instasta, ihan kivannäköinen ja sopivan ikäinen tyyppi. Ja suosittelijat olivat sen verran hyviä, että tottakai sutinan kaipuussani suostuin antamaan numeroni Patelle.

Viestittelyä jatkui pari viikkoa, kunnes saimme sovittua molemmille sopivan viikonlopun tapaamista varten, hän asui kuitenkin eri kaupungissa. Pate vaikutti tosi mukavalta ja sellaiselta kivalta ja kiltiltä mieheltä. Ehkä vähän liiankin innokkaalta tosin. Jonkun pitäisi vinkata miehille, että innokkuus on toki hyvästä ja vaikeasti tavoiteltavaa ei tarvitse esittää, mutta ihan aavistuksen verran voisi yrittää hillitä ja jättää jotain arvailujenkin varaan, varsinkin kun ei olla koskaan edes tavattu. Halusin kuitenkin ehdottomasti tavata Paten, eihän siinä ainakaan mitään häviäisikään. En voinut kutsua Patea luokseni väliaikaisen asumisjärjestelyni vuoksi, joten ehdotin, että menisin käymään häen luonaan. Pate suostui, mutta suhtautui ehdotukseeni yllättäin vähän nihkeästi huomioon ottaen, että oli ollut aikaisemmin niin innoissaan tapaamisen suhteen. Noh, ehkä Pate parkaa vaan jännitti.

Pari päivää ennen treffejä Pate kuitenkin kysyi, että voisimmeko tavata kaupungissa, joka oli kotikaupunkiemme välimaastossa, "että neidin ei tarvitse matkustaa tänne asti". No kyllähän se mulle sopi, koska  hänen ehdottamansa kaupunki oli siskoni opiskelukaupunki ja satuin olemaan kyseisellä viikolla jo valmiiksi siellä. Vähän kuitenkin ihmetytti, että miksi Pate ei halunnut mua luokseen. Hän oli kuitenkin kertonut muuttaneensa vähän aikaa sitten ihan kivaan asuntoonkin. Päädyin siihen, että Pate ei ehkä halua ekoilla treffeillä yönyli -treffejä, mikä tietysti onkin usein ihan hyvä idea. Toisaalta Pate oli aikaisemmin ehdottanut, että lähtisin hänen kanssaan koko viikonlopuksi mökkeilemään ja tästä tarjouksesta olin kohteliaasti kieltäytynyt ensitreffeihin vedoten. Yhtään itsesuojeluvaistoa omaava nainen tuskin lähtisi tuntemattoman miehen kanssa keskelle metsää, vaikka kuinka olisi yhteisiä kavereita.

Treffejä edeltävänä iltana päätimme soitella Paten kanssa. Patella oli söpö puhetyyli ja miellyttävä ääni, juttukin luisti ihan kivasti sen puolisen tuntia. Oma mielenkiintoni heräsi jotenkin tämän puhelun jälkeen enemmän, hyvä merkki! Kiva fiilis lähteä deiteille, kun on hyvällä tavalla vähän perhosia vatsassa. Sovimme, että tapaamme iltapäivällä päiväkaljan merkeissä. Valmistaduin siihen, että kyllä treffeillä helposti ainakin alkuiltaan asti menisi, sillä alkoholilla tuppaa olemaan mukavasti ilmapiiriä rentouttava vaikutus. Vaikka mun epäilykset toki heräsikin, kun Pate kertoi sopineensa kavereidensa kanssa (joiden luoksi oli menossa yöksi), että lähtee illalla jollekin keikalle. Ehkä hän halusikin vain päästä kavereidensa kanssa ulos ja ehdotti mulle sen takia tapaamista tässä kaupungissa, hmmm.

Pari tuntia ennen treffejä Pate laittoi pahoitellen viestin, että myöhästyy sovitusta ajasta tunnin auto-ongelmien vuoksi. Se sopi mulle paremmin kuin hyvin, koska olin nukkunut vähän turhan myöhään ja itsekin vielä ihan alkutekijöissä. Tapasimme päiväkaljaan sopivan pubin edessä ja kun Pate ei tehnyt elettäkään halatakseen, päätin kätellä ja esitellä itseni, nyt kun ensimmäistä kertaa näin kasvotusten nähtiin. Mun mielestä tällaiset tilanteet on aina vähän hankalia, että kuinka tuttavallinen voi pitkän viesteilyn ja soittelun jälkeen olla. Valitsimme rauhallisen pöydän ja istahdimme oluidemme ääreen. Taas tuli käytyä läpi samat höpinät mitä ekoilla treffeillä tavallisestikin ja alta aikayksikön lasitkin tyhjenivät. Olimme jo löytäneet muutaman yhteisen mielenkiinnonkohteen ja juttu oli mun mielestä niin pahasti kesken, että tottakai otettaisiin toiset sanoin baarimikolle, joka tuli tiedustelemaan asiaa. Pate kuitenkin korjasi tilaukseeni, että ottaisi vain kahvin. Aah, hänhän tuli autolla. Toiset juomat juotuamme jutustelimme vielä meneillään olevan jutun loppuun ja sen jälkeen Pate ehdottikin pois lähtemistä, koska kaverit jo odottelevat. Jassoo. Noh, ehtisin ainakin siskoni ja hänen kavereidensa kanssa syömään. Heitin kuitenkin ilmoille, että ehkä saattaisimme törmäillä vielä illalla. Menojalkaani oli nimittäin alkanut vipattaa parin oluen jälkeen.

Illalla suuntasimmekin saman porukan kanssa istumaan iltaa, jolla olimme käyneet syömässä. Ruokailun lomassa olin vetäissyt vielä pari huurteista ja fiilikseni alkoi jo olla melko hilpeä. Jossain vaiheessa viestittelimme Paten kanssa illan kulusta ja totesimme teidemme tuskin kohtaavan, koska meidän porukalla ei ollut tarkoitus jatkaa yökerhoon saakka.

"Saako liittyy seuraan?" 

Ohoh, parin tunnin aikana Pate oli ilmeisesti ottanut riittävästi rohkaisua, kun uskalsi hylätä oman kaveriporukkansa. Tottahan toki se mulle sopi! Puolen tunnin päästä bongasinkin Paten ja viitoin hänet pöytäämme istumaan. Huomasin heti, että hän oli aika humalassa, vaikka en tosiaan ihan selvinpäin ollut itsekään. Esittelin Paten muille ja kyselin, miten ilta oli mennyt. Sain vastaukseksi jotain hyvin epämääräistä ja koko lause taisi jäädä vähän kesken. Katsoin Patea tarkemmin ja jumalauta: hän SAMMUI!! Siis kyllä. Siinä se istui pää nuupahtaneena täysinäinen kalja kädessä. Samassa koko pöytäseurueemme tajusi tilanteen ja saimme kavereideni kanssa epäuskoisen hysteerisen hepulin ja etenkin miespuoliset porukan jäsenet alkoivat napsia hervottomia tilannekuvia. Pate oli totaalisen kanttuvei, eikä herännyt lainkaan ympärillä olevaan härdelliin. Lopulta surkuhupaisa tilanne päättyi siihen, että portsari tuli heittämään Paten ulos. Pate havahtui, eikä sanonut sanaakaan painuessaan pihalle. Vaikka olin nauranut tilanteelle vedet silmissä, olisi toisaalta tehnyt mieli itkeä. Miten tää on edes mahdollista, että deitti tulee varta vasten tapaamaan sua ja sammuu siihen paikkaan?! Mahdoin olla ihan helvetin hyvää seuraa.

"Voiko toinen tapaaminen huonommin mennä ku nukahtaa pöytään vaik oli iha loistavaa seuraa."

Exactly, sinäpä sen sanoit. Olisin ehkä voinut sulattaa moisen urpoilun, mikäli Pate olisi osoittautunut treffeillä superpotentiaaliseksi elämäni mieheksi. Toisaalta, kyllä kolmekymppisen luulisi jo tunnistavan, missä humalatilassa EI kannata enää liittyä kiinnostavan naisen seuraan. Kuka sitä paitsi haluaisi miehen, jonka puolesta saa joka baarireissulla pelätä, ettei se nyt sammu mihinkään lumihankeen. Vastasin viestiin seuraavana päivänä, että aina ei mee ihan putkeen. Mua vähän säälitti, koska Patea varmaan hävetti ihan sikana. Sain vastaukseksi vain "Kiitos." ja that's it.

Ja kas kas, tätä parin viikon takaista juttua tässä kirjoitellessani puhelimeeni tuli viesti. Keneltäpä muultakaan kun Patelta! Taisi alkaa korvia kuumottaa... :D

"Mitä kuuluu?"

Ei taivas, et sitten muuta keksinyt ton supernoloilun ja parin viikon hiljaiselon jälkeen. Mistä näitä tyyppejä oikein tulee?

Mistä näitä tyyppejä oikein tulee, osa 1: Make

Tapasin Maken noin kuukausi sitten. Bongasin baaritiskillä pitkän, tumman ja kaikin puolin miellyttävän oloisen miehen. Sysäsin lähes täyden juomani kaverini käteen ja suuntasin miekkosen viereen tilaamaan. En ollut ehtinyt miettiä mitä sanoisin ja hätäpäissäni aloin höpöttämään jotain miehen tilaamista juomista -melko innovatiivista... Mies vastaili ystävällisen hillitysti ja juomat saatuaan kaikkosi vähin äänin omaan pöytääsä. Dääm se seurustelee, päättelin ja suunnistin takaisin kaverini luokse tanssilattialle. Pilkun lähestyessä näin kuitenkin sivusilmällä pokailemani miehen lähestyvän määrätietoisesti meitä kohti.

"Moi mä oon Make. Saisinko sun puhelinnumeron, niin voitais käydä vaik ens viikolla kahvilla?"

Oho. Siis puhelinnumeron! Tässä se nyt on, mun elämäni mies. Miehen lähestymiseen kuluneiden sekuntien aikana olin jo valmistautunut "lähetääks panee" -tyyliseen ehdotukseen. Sopersin hämilläni jotain vastaukseksi, näpyttelin numeroni Maken puhelimeen ja jäin innoissani odottamaan yhteydenottoa.

Parin päivän päästä Make laittoi tekstarin. Siis vanhan kunnon tekstiviestin, ihanan old schoolia. Sovittiin, että nähdään seuraavalla viikolla. Pari päivää ennen treffejä tajusin, että en tiedä edes Maken ikää ja uskaltauduin sitä utelemaan. Yllätyin vähän, koska olin arvellut Maken olevan lähellä kolmeakymppiä ja selvisi, että hän onkin vuoden nuorempi kuin mä. Noh, mutta ei sen niin väliä.

Treffipäivänä Make odotti täsmällisenä sovitussa paikassa. Sovittiin jo aikaisemmin, että mennäänkin kahvin sijasta syömään. Make oli miettinyt valmiiksi muutaman ravintolan, mistä sain valita mieluisimman. Ihanaa, olinkin jo kyllästynyt näihin "en mä tiiä, ihan sama, päätä sä" -tyyppeihin. Syömisen lomassa juteltiin niitä näitä ja tutustuttiin. Juttu luisti sen verran hyvin, että käytiin vielä yksillä pubissa. Samalla viikolla käytiin sitten toisillakin treffeillä lähes saman kaavan mukaan. Parien treffien jälkeen Make vaikutti mukavalta ja kuuntelutaitoiselta herrasmieheltä, mitä nyt muutama oudon töksähtävä kommentti ja vähän lapsellisia ajatuksia. Erityisesti mua häiritsi se, että Make ei ollut koskaan seurustellut vakavasti, mutta kovasti se vakuutteli etsivänsä vakavaa suhdetta. Toisin sanoen siinä on oltava jotain vikaa tai sitten se on vaan pelimies. Vaikka ei Make kyllä vaikuttanut yhtään playeriltä, koska sillä olisi etenkin tokana deitti-iltana ollut hyvä tsäänssi pyrkiä mun luokse tekemään läheisempääkin tuttavuutta, mutta Make ei yrittänyt mitään. Hädin tuskin sain pikku pusun poskelle.

Päätin antaa Makelle vielä kolmannen mahdollisuuden, vaikka jo tässä vaiheessa mielikuva unelmien prinssistä olikin hieman karissut. En kuitenkaan keksinyt mitään varsinaista syytä, miksi Make olisi kannattanut dumpatakaan. Toisaalta se "jokin ei ihan natsaa" -tunne oli melko voimakas ja en ollut oikeastaan havainnut selkeää kipinääkään meidän välillä. Peruskivoja treffejä kylläkin, tosin vähän liian suunnitelmallisia mun makuun. Ja oikeastaan kaikki mitä Make tekee, on jotenkin mietitty etukäteen tosi tarkasti. Yksi päivä laitoin sille viestin ja sain vastaukseksi, että "mä olin ajatellu laittaa sulle viestii huomenna." Mitä ihmettä! :D

Make kutsui mut viikonloppuna yöksi luokseen. No niin vihdoinkin päästäisiin itse asiaan ja ehkä Makekin osaa vähän rentoutua kotonaan. Sitä paitsi mun kuiva kausi oli kestänyt jo muutaman kuukauden, joten jos ei tästä nyt mitään vakavaa seuraa niin ainakin jotain sutinaa! Make oli taas järjestänyt treffit oppikirjan mukaan. Ensin lähdettiin kävelylle minttukaakaot termarissa. Sen jälkeen Make kokkaili, syötiin ja juotiin vähän viiniä sekä katsottiin leffaa. Paperilla tää kuulostaa aika hyvältä, mutta jotenkin oli koko ajan vähän erikoinen fiilis, vaikka juttukin luisti ihan hyvin. Leffan aikana istuttiin vierekkäin, mutta Make ei tehnyt elettäkään ottaakseen esim. kainaloon tai muuta. Ei se kauemmaskaan tosin siirtynyt, kun siinä viinipäissäni menin vähän halailemaan. Lopulta Make ehdotti, että käydään nukkumaan. Jes, nyt varmaan pääsee ainakin kunnolla halailemaan ja peiton alle pussailemaan jos ei muuta!

Make lähti pesemään hampaita ja kohta se tulee vessasta ulos pitkähihainen ja -lahkeinen PYJAMA päällä. Siis apua! Onneksi mäkin olin ottanut hätävara yöpaidan mukaan (josta tosin näkyi aika lailla paljasta pintaa jättimäisten hiha-aukkojen vuoksi), vaikka tietysti olin toivonut, ettei sellaiselle tulisi tarvetta. Noh, sitten vihdoin kömmittiin sinne saman peiton alle. Ja tässä se nyt tulee. Mitä tekee mies, joka on kerrankin saanut hehkeän friidun sänkyynsä? NO SAMMUTTAA VALOT JA SANOO HYVÄÄ YÖTÄ! Siis MITÄ!?

"Ainiin, iltapusu unohtui."

No huh, ehdin jo säikähtää. Sitten Make moiskauttaa nopean pusun mun poskelle. Siis sellaisen lasten pusun. Huulet tiukasti yhdessä. Ei helvetti. Sanoin haluavani vähän paremman pusun. Saan samanlaisen moiskauksen suulle. Siis mitä!!!! Yritin kuitenkin viimeisenä oljenkortena uskotella itselleni, että jos se on vaan tosi ujo ja otin itse Maken kainaloon. Make kuitenkin makasi liikkumatta selällään kädet visusti ristissä rinnan päällä, en saanut tosiaan pienintäkään vastakaikua. Siinä sitten nukuttiin vierekkäin kun 12-vuotiaat pyjamabileissä.

Aamulla Make nousi heti herättyään tekemään aamupalaa. Itsehän vain kelasin, että miten täältä pääsee mahdollisimman äkkiä kotiin. Aamupalaa syödessämme Make ihmetteli, että olinpa hiljainen ja kysyi, sainko nukuttua. No en tietenkään ollut nukkunut, mutta mutisin jotain päinvastaista ja kysyin, nukkuiko Make hyvin.

"No en oikeastaan, ensin sä veit koko peiton ja sen jälkeen tarrauduit."

TARRAUDUIT!!?? Siis otin kainaloon. Ei jumalauta! En pystynyt sanomaan yhtään mitään. Pakkailin kamani ja lähdin kotiin, ovella Make moiskautti mun poskelle taas sen kammottavan lasten pusun ja kysyi, tuleeko saattamaan. Joo et tartte.

Ehkä pahinta tässä kaikessa oli se, että Make oikeasti luuli treffien menneen hyvin! Maken käyttäytyminen olisi vielä ollut jollain tasolla ymmärrettävää, jos se ei vain yksinkertaisesti olisi ollut kiinnostunut musta yhtään (no okei, olisin kyllä ihmetellyt mikä mies ei silti käytä tilaisuutta hyväksi satsattuaan ensin treffeihin niin paljon, mutta anyway :D). Make kuitenkin laitteli ihan innoissaan viestiä vielä samana iltana, että oli kertonut musta siskolleen ja sisko oli kutsunut meidät syömään luokseen. Vastasin tietysti, että en halua nähdä häntä enää ikinä. Siis ihan oikeesti, mistä näitä tyyppejä oikein tulee!?