Vihdoinkin jotain sutinaa! - Veke

Huh, melko rankka viikonloppu takana ja olo sen mukainen vielä näin maanantainakin! Pitää nyt kuitenkin heti kärkeen hehkuttaa, että selibaatti päättynyt, wuhuu!! Tuli otettua viiniä vähän reilummin sekä perjantaina että lauantaina. Eilen sitten sunnuntai-iltani iloksi juttelin kuuman Tindermätsin kanssa sellaisia krapulajuttuja, että vieläkin ihan poskia kuumottaa. Miten sitä darrassa aina menetääkin sen kontrollin, mitä suustaan kannattaa päästää. :D Vanhingosta viisastuneena en sen takia käy enää krapulassa treffeillä. Mutta joo, se onkin jo ihan toinen stoori.

Perjantaina siis lähdimme kaverini kanssa pitkästä aikaa baariin. Ensimmäisessä paikassa oli vähän turhan nuorta porukkaa ja vaihdoimme baaria aamu kahden maissa mun vakkarimestaan. Aina hyvä meno ja yleensä hyvännäköisiä miehiä. Tilasimme ja istuimme pöytään, jossa oli vapaata.

"Noi kaksi paikkaa on kyllä varattu."

Okei, no kai meidän pyllyt tähän silti mahtuu. Kohta pari tyyppiä liittyikin seuraan "varatuille paikoille".

"Moi mä oon Veke."

Ööh no moi. Miten tosta pääsee äkkiä eroon, täällä on kuuumempiakin miehiä vilissyt jo silmissä. Aloin kuitenkin höpistä Veken kanssa ja kohta huomasin, että kaverini jutteli intensiivisesti seurueen toisen miehen kanssa. Jassoo, eikai tästä sitten mihinkään pääse, taidanpa käydä tiskillä. Uuden drinkin myötä Veke alkoi vaikuttaa hauskalta tyypiltä ja juttukin luisti tosi hyvin. Lähdimmekin sitten vähän ennen pilkkua vielä tanssimaan. Pussailuksihan se meni tavoilleni uskollisena. Kuulin siskoni äänenen takaraivossani.

"Pitääks sun aina kielimoukaroida!?"

No mutta pitihän tilaisuus käyttää hyväksi! Lähdettiin koko porukalla mun luokse vielä jatkoille. Loppuyöstä tai siis aamusta ei ole varsinaisesti kummoisia muistikuvia, mutta oli varmaan ollut ihan kivaa siitä päätellen, että vaatteet oli ripoteltu ympäri kämppää.

Aamulla heräsin Veken vierestä itseasiassa siihen, että hänen puhelimensa soi. Veke ei vastannut ja puhelin soi vielä monta kertaa uudestaankin. Lopulta sanoin, että kylläpäs sua nyt joku kovasti kaipailee.

"Joo se on mun lapseni äiti, jos nyt haluut tietää."

Aaah, nice. Juuri tän halusin kuulla ensimmäisenä random miehen suusta krapula-aamuna. Puheluiden määrän perusteella tuli sitä paitsi melkoinen hullu ex -fiilis. Isi-miehissä on vieläpä sen lapsen lisäksi aina se huono puoli, että eksää ei saa koskaan leimata hulluksi. Koska se on lapsen äiti ja tulee aina olemaan kuvioissa. Jos mies ei ole eksälle mieliksi, hän voi todennäköisesti unohtaa lapsensa näkemisen. Sen takia lapseni äiti -eksällä on oikeus soittaa lauantaiaamuna klo 9 kymmenen kertaa, että lähdetään Ikeaan. Niin se vaan menee.

Oikeastaan siinä päivänvalossa tarkemmin Vekeä katsoessani ajattelin jo muutenkin, että OHO. Veke nyt ei varsinaisesti ollut yön aikana muuttunut prinssiksi. Hän oli sitä paitsi vähän lyhyempi kun mä ja muutenkin tosi hoikka, tuli aikamoinen amazoni -olo. Noo mutta, kerrankos sitä. Vähän aikaa vielä halailtiin, mutta melko pian Veke puki päällensä ja lähti.

"Kiitti seurasta, moikka!"

Huh. Mietinkin jo, että apua jos se haluaa mun puhelinnumeron. Ehkäpä Vekekin ajatteli, että o-ou minkä amazonin vierestä heräsi!

Siinä sitten päivän darrailin (ihme kyllä täysin ilman morkkista) ja illaksi olin sopinut viininmaistelua työkaverini kanssa. Suu ei varsinaisesti napsanut, mutta kyllähän sitä nyt viini aina sen verran maistuu. Lähes kolme pulloa sivistyneesti siemailtuamme työkaverini oli siinä pisteessä, että hänestä ei ollut uloslähtijäksi. Sitä paitsi meille selvisi illan aikana, että työkaverini mulle vinkkaama sinkku olikin varattu. Voi kura. No mutta ilmeisesti kyseinen mies ei ole kaikkein sitoutuvinta tyyppiä, eli ehkäpä peli ei ole vielä pelattu. Joka tapauksessa työkaverini lähti kotiin ja mä soitin serkulleni. Kohta treffasinkin serkkuni läheisessä kuppilassa ja hän tuli vielä kaverinsa kanssa mun luokse hetkeksi jatkoille. Huhhuh mikä muakin vaivaa. Ensi kerralla kun lähden ulos, täytyy yrittää pyyhkiä sanavarastosta "Mullon jatkot!". Tässä iässä vähän turhan rankkoja tällaiset viikonloput, että dokaa perjntaina ja lauantaina aamu viiteen.

PS. Vielä nopeat kuulumiset Samusta.

"Hei mä mietin et vieläkö sä haluisit tavata? Mä selvitin tässä sen aiemman kuvion ja siitä ei oo enää mitään hampaankolossa kellään. Siinä oli sellanen juttu, että se tyttö olis viel halunnu tapailla ja halusin viel selvittää sille, et ei meiän enää kannata tapailla. Luulin et se olis jo tullu aiemmin sille selväks."

Luoja paratkoon. Siis miten tää oli olevinaan se syy, että piti perua meidän treffit.
Tiivistettynä: IDIOOTTI.

Paluu menneisyyteen: Raivohullu ex

Tiedän, aluksi sanoin kirjoittavani vain nykyhetken tapahtumista, mutta nyt kun aktiivisella deittirintamalla on ollut superhiljaista, ajattelin tehdä poikkeuksen. Olen aiemmissa postauksissani tullut ohimennen maininneeksi tapailemani miehen raivohullun ex-tyttöystävän muutamaan kertaan ja se on herättänyt lukijoissa suurta mielenkiintoa. Olen yrittänyt aktiivisesti unohtaa tapahtuneen, enkä ole sen vuoksi kertonut tästä kovin monelle. Mutta tässäpä tämä nyt tulee, elämäni Salkkarihetki.

Vuosi sitten tapailin muutaman kuukauden Akua, johon olin toooosi ihastunut. Aku oli eronnut vuosi takaperin pitkäaikaisesta tyttöystävästään, mutta he olivat edelleen melko paljon tekemisissä yhteisten koirien vuoksi.

"Meillä on koirien yhteishuoltajuus ja se on toimiva ratkaisu!"

Just. No mutta niin kauan kun asia ei koske mua, ihan sama. Yhtenä viikonloppuna kun olin Akun luona, hänen puhelimensa soi. Eksä soitti, että voiko Aku ottaa koirat, koska hän on kipeä. Akuhan lähti siltä seisomalta hakemaan koiria. Noh, eipä meillä ollut ihmeellisiä suunnitelmia ollut, joten mikäpäs siinä. Vähä kuitenkin ihmetytti, että Akun puhelin piippaili koko loppupäivän ja hän näytti vaivihkaa vastailevan viesteihin, kunnes laittoi puhelimen äänettömälle.

Illalla olimme jo köllötelleet jonkin aikaa sängyssä ja olimme juuri käymässä nukkumaan, kun ovikello soi. Ja soi ja soi ja soi...

"Jumalauta se on se!"

Aku pomppasi salamana sängystä, puki päälleen, nappasi koirat kainaloon ja lähti alas. Itse jäin hämilläni sänkyyn odottelemaan, että mikähän tässä nyt on homman nimi. Aikaa oli kulunut jo lähemmäs 10 minuuttia ja mieleeni hiipi ajatus, että pitäisiköhän laittaa jotain päälle, koska makasin peiton alla ilman rihman kiertämää. Hmm, no eikai tänne sisälle nyt kukaan tulisi.

Eipä. Kohta rappukäytävästä alkoi kuulua huutoa ja ovi kävi.

"No voit varmaan jäädä siihen ovelle odottamaan, ei tarvii tulla sisälle asti."

Tässä vaiheessa olin paskoa housuuni (jos sellaiset olisi jalassa ollut). Siis se ämmä oli täällä sisällä. Apua. Mitä mä teen!? Nousin puoliksi istumaan ja yritin vetää peittoa paremmin päälleni. Sitten se jo ryntäsikin makuuhuoneeseen räyhäämään.

"Noniin mennäänpäs nyt kattomaan kuka täällä oikein on! Ootko sä Aku edes käyttäny ton horon kanssa kortsua!? Voiko mulla nyt olla joku sukupuolitauti? Me pantiin sillon kaks viikkoo sitten saunan jälkeen, muistat varmaan!"

Olin shokissa. Siis kerta kaikkiaan shokissa. En pystynyt tekemään tai sanomaan mitään. Makasin alasti sängyssä ja joku Justiina huutaa täyttä kurkkua ja haukkuu mua horoksi. Tilanne eskaloitui jo sen verran pahaksi, että Aku joutui pitämään tätä raivotarta kaksin käsin kiinni, ettei se päässyt hyökkäämään mun kimppuun.

"Päästä irti!! Älä käy muhun käsiks, mä teen susta ilmotuksen johonki! Nyt me lähetään koirien kanssa kotiin. En voi uskoo miten sä Aku otat koirat tänne sillon ku panet jonkun kaa!! Tää on muuten mun. Ja tää. Huomenna tuun hakee ton sohvan."

Raivotar otti Ikean kassin ja pakkasi siihen kaiken mikä tielle sattui. Lopulta se lähti ovet paukkuen koirat ja kassi mukanaan. Huh, show oli ohi. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kädet tärisi ja olin edelleen hiljaa. Aku siesoi keskellä olohuoneen lattiaa ja oli hiljaa, kunnes sai koottua itsensä.

"Ollaan harrastettu eron jälkeen seksiä, mutta ei todellakaan kaks viikkoa sitten. Ehkä puol vuotta sitten."

Vihdoin tokenin. Mulle oli sillä hetkellä ihan sama vaikka Aku olisi paneskellut sen kanssa eilen. MUTTA MITEN VITUSSA SE PÄÄSI SISÄÄN!? Aku tiesi, että olen alasti. Aku todennäköisesti tiesi, että eksä järjestää kohtauksen, koska ei ollut tiennyt musta. Miten se päästi sen sisään!?

"No en mä tiiä se vaan tapahtu niin nopeesti. Mulla oli koirat sylissä ja se vaan tunki rappukäytävään ja en mä sitä enää saanu estettyä. Se arvas että täällä on joku ja sai kohtauksen, koska koirat oli ollu täällä kans. Eikä se mitään kipee edes ollut."

Ai jumalauta mikä hullu. Koirat? Ihan kun ne olisi jotain lapsia! Ja jos on vuosi sitten erottu, niin luulisi, ettei pitäisi tulla yllätyksenä jos toisella onkin jo joku uusi. Ja itsehän se oli valehdellut olevansa kipeä ja pyytänyt Akua ottamaan koirat! Sitä paitsi MIKSI se oli alun perin Akun ovelle tullut, kun ei vielä siinä vaiheessa tiennyt, että olen siellä. Mutta eniten olin Akulle raivona. Olisihan hänen pitänyt pystyä hoitamaan tilanne jotenkin. Kovasti se pyyteli anteeksi ja heittäytyi vielä marttyyriksi. Kysyin Akulta, että missä avaimet, mun on pakko päästä käymään ulkona nyt.

"Ei helvetti ne avaimet on hävinny. Ja mun puhelin."

Siis mitä!? Se hullu oli napannut Akun avaimet ja puhelimenkin mukanaan! Hieno homma, nyt se lukee siellä varmaan kaikki viestit ym. Nappasin naulasta vara-avaimen ja painelin pihalle. Soitin siskolleni. Kello oli jo reilusti yli puolen yön, mutta arvasin, että lauantai-iltana sisko on jossain ulkona. Hän vastasikin ja kysyi heti, mikä hätänä. En saanut hysterialtani juttua kerrottua ensimmäiseen varttiin ollenkaan, koska keskityin vain haukkomaan henkeä. Lopulta juttelimme varmaan lähemmäs tunnin ja vihdoin sain shokkireaktioni hallintaan. Päätimme yhdessä, että mun on pakko lähteä sisälle selvittämään asiaa, koska en mä sieltä millään keskellä yötä olisi poiskaan päässyt. Keräilin itseäni vielä hetken rappukäytävässä ja päätin pistää jäbän selkä seinää vasten. Jumalauta, nyt olisi selityksen paikka.

"Anna tulla nyt koko totuus. Tiiät itekin, että sulla ei oo tässä mitään hävittävää. En todennäkösesti halua nähdä sua enää ikinä."

Olin siskoni kanssa jutellessani jo tajunnut Akun todennäköisesti valehdelleen mulle koko ajan, että juttu eksän kanssa on kokonaan ohi ja puhtaasti vain koirien hoitoa. Eikai kukaan vedä tuollaista kohtausta, jos erosta on jo vuosi? Halusin kuitenkin antaa Akulle mahdollisuuden selittää. Aku pysyi edelleen aikaisemmassa tarinassaan, mutta myönsi, että ehkä oli antanut eksälle jossain vaiheessa toiveita yhteenpaluusta. Aku vakuutteli kuitenkin, että tästä eteenpäin ei voisi tietenkään olla eksän kanssa missään tekemisissä ja koiratkin olisi pistettävä jakoon. Lisäksi hän pyyteli anteeksi, että tilanne oli päässyt liian pitkälle. Sanoin harkitsevani asiaa yön yli.

Seuraavana päivänä ovikello soi taas. Ei hemmetti, taasko se alkaa. Mulla oli onneksi tällä kertaa vaatteet päällä ja jäin taas odottelemaan, kun Aku lähti alaovelle. Muutaman minuutin päästä hän tulikin jo takaisin.

"Se oli pahoillaan ja katuvan oloinen, myönsi menneensä liian pitkälle. Sanoi vahingossa ottaneensa mun puhelimen ja avaimet."

Joopa joo. Ei Akukaan sentään uskonut tuota "vahingossa" -selitystä. Päätin antaa Akulle vielä mahdollisuuden, koska elin näin jälkikäteen ajateltuna jossain rakkauden kuplassani. Ehtona oli, että Aku ei enää ole missään yhteydessä eksänsä kanssa ja koirien yhteishuoltajuuden on loputtava.

Tapailua jatkui vielä noin kuukauden, mutta eksä oli jostain saanut selville mun nimen ja puhelinnumeron, vaikka Aku väitti kiven kovaa, että raivotar ei ole mitenkään voinut arvata  hänen puhelimensa salasanaa. Mimmi alkoi kuitenkin soitella mulle aina, kun ei saanut Akua kiinni. Ja muutenkin. Siis sellaisia lasten pilapuheluita. Jossa soitetaan tuntemattomalla ja odotetaan, että toinen vastaa ja sitten lyödään luuri korvaan.

Aku puhui ja puhui koirien jaosta, mutta käytännössä ei tapahtunut mitään ratkaisua. Lopulta paljastui myös muita juttuja, mistä Aku oli valehdellut mulle ja tajusin vihdoin dumpata hänet. Tästä hän ei ilmeisesti ollut infonnut heti eksäänsä, koska soittelu jatkui vielä jonkin aikaa. Vihdoin soittelu loppui ja olen melkein varma, että Aku palasi lopulta raivottarensa kanssa yhteen.

Sain pakit! - Tinderin partamies: Samu

Samu menetti juuri lisänimensä miellyttämisenhaluinen. Tilalle tuli oikeastaan kunnollinen, vaikka hän antoikin mulle pakit! Tässähän nyt kävi vähän niin, että pilkka osui omaan nilkkaan ja tahaton ikuisuuden kestänyt selibaattini jatkuu jatkumistaan... :D

Olimme siis sopineet Samun kanssa, että hän tulee tänä viikonloppuna käymään. Hän kuitenkin alkoi noin viikko sitten vähentää yhteydenpitoa huomattavasti, mistä olin oikeastaan ihan hyvilläni, sillä jatkuva tekemisteni raportointi alkoi käydä jo rasittavaksi. En kuitenkaan halunnut perua tapaamista tässä sutinan kaipuussani. Maanantaina päätin sitten kysyä Samulta, että onko hän edelleen tulossa.

"Töissä on ollu vähän kiirettä, mutta minäpä varmistan sen tässä alkuviikosta!"

Kun Samusta ei ollut torstaihin mennessä kuulunut mitään, arvasin että hän on tullut toisiin ajatuksiin. Nyt pitäisi alkaa buukkaamaan äkkiä viikonlopuksi muuta tekemistä, mutta Tinderkin oli nopeasti selattu tähän pisteeseen saakka.

Samassa Samulta tulikin viesti.

"Mä en pysty kyllä nyt tulemaan sinne.. Tossa alkuviikosta yks tyttö ketä aiemmin tapailin oli yhteydessä ja juteltiin siinä sen kanssa. Päädyin siihen, että haluan kattoo ja selvittää sen tilanteen ennen kun tapaan muita. Sori tästä tosi paljon, tää tuli mullekin vähän yllättäen, enkä halua alkaa sulle valehtelemaan."

Öööh okei onpa "jaloa", kaiken säkin mulle kerrot. :D Vastasin tietysti vaan jotain, että eipä mitään, arvelinkin että et oo tulossa ja ehdin jo sopia muuta. Pieni valkoinen vale, hehe. Mutta puoliksi totta, olinhan kuitenkin alkanut jo aktiivisesti keksiä muuta tekemistä! Hitto, että pakit on silti aina yhtä perseestä, vaikka kyseessä ei ollut edes mikään potentiaalinen sulhasehdokas.

Samu kyllä osoitti olevansa ihan superkunnollinen. Siinä mielessä hän olisikin ollut ihan poikaystävämatskua, tosin todennäköisesti mun makuun liian lapanen. Tajusin kuitenkin jälleen kerran, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia käsityksiä tapailusta. Mun mielestä varsinkaan alkuvaiheen tapailu ei vielä sido millään tavalla mihinkään ja on ihan ok, jos käy treffeillä myös muiden kanssa, mikäli muuta ei ole sovittu. Itsehän olisin hoitanut vastaavan tilanteen joko keksimällä jonkun tekosyyn olla tulematta tai sitten olisin tullut, viettänyt kivan viikonlopun ja tapaillut kotikaupungissani sitä toista vaihtoehtoa. Sitä paitsi pakitkaan ei tunnu yhtään niin pahalta, jos takataskussa on jo joku varavaihtoehto. Mutta toisaalta, tulen tällä systeemillä olemaan mitä todennäköisimmin koko loppuelämäni sinkku. Voiko mistään tulla mitään vakavaa, jos ei uskalla täysillä heittäytyä? Niinpä.

Tinderin miellyttämisenhaluinen partamies: Samu

Muuttokiireiden vuoksi en ole ehtinyt muutamaan viikkoon deittailla muualla kuin Tinderissä. Ah, Tinder. Tuo jokaisen sinkun iltojen ilo. Tai ainakin mun. En edes muista, mitä tein iltaisin ennen Tinderiä. Mikä kohottaa yksinäisen illan fiilistä paremmin kuin pari uutta mätsiä? Harvemminhan niistä edes syntyy varsinaista keskustelua, mutta ei kai se ole tarkoituskaan. Joidenkin kanssa tulee kuitenkin jutusteltua muutamanakin iltana, mutta se ei silti tarkoita, että olisin välttämättä edes kiinnostunut.

Nyt kuitenkin olen jutellut reilun viikon verran ihanan partamiehen, Samun kanssa. Itseasiassa olemme siirtyneet jo WhatsAppiin ja soittelimmekin yhtenä iltana. Samu kuulosti IHAN yhdeltä aikaisemmin tapailemaltani mieheltä, jolla oli se jo mainitsemani raivohullu eksä! Ääni ei siis tuonut varsinaisesti lämpimiä ajatuksia mieleeni ja mielikuva entisen hoitoni kasvoista ei tässä tapauksessa ainakaan auttanut keskustelemaan coolisti. Toivottavasti Samu laittoi takelteluni jännityksen piikkiin. :D

Samu vaikuttaa kuitenkin kivan puheliaalta ja oikein mukavalta. Toisaalta tuntuu, että Samu on taas sarjassamme näitä liian miellyttämisenhaluisia. En kaipaa mitään väittelyä, mutta kyllä oman OIKEAN mielipiteensä voisi ihan hyvin ilmaista, jos tässä nyt kerran tutustumassa ollaan. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, milloin toinen miettii joka vastauksen siltä pohjalta, että "mitähän toi haluaisi kuulla".

Voisin normaalitilanteessa lähteä Samun kanssa treffeille, koska on meillä hänen miellyttämisenhalustaan huolimatta varmasti oikeastikin yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Tässä nyt on vain yksi MUTTA: muutin pysyvästi yli 300km päähän pari päivää sitten ja Samun piti olla mulle todellakin vaan hauskaa iltojen viihdykettä muuttokiireiden keskellä. Nyt kuitenkin tuntuu, että homma on karkaamassa lapasesta! Samu viestittelee jatkuvasti ja jopa jo kutsui itsensä mun luokse kylään. Siis tänne kauas uuteen kaupunkiin.

"Sitten kun tavataan niin..."

KUN?! Ajatteliko Samu edes kysyä multa, haluanko tavata? Okei kerran tai pari "kun" saattaa mennä ihan läpän piikkiin asiayhteydestä riippuen, mutta "kun" on alkanut tulla nyt jo päivittäin.

Muutaman päivän "kun" -puheita kuunneltuani päätin nostaa kissan pöydälle ja kysyin Samulta, että eikö häntä yhtään häiritse tämä välimatka.

"No onhan siinä matkaa, mut kyllä mä nyt haluisin sut tavata. Se jäis ainaki mua harmittaa/mietityttää, jos en sua tapais."

Okei sitten, tervetuloa. Sovittiin alustavasti, että hän voisi tulla parin viikon päästä. Vaikka suoraan sanottuna, tässä ei kyllä ole mun mielestä kovinkaan paljon järkeä. Vaikka Samu olisi tosi ihana, voiko tapailuasteella oleva suhde toimia kaukosuhteena? Miten silloin voi oikeasti tutustua toiseen? En ole koskaan kokenut kaukosuhteita mitenkään ongelmallisiksi, mutta pitäisihän ennen sellaisen harkitsemista olla jo tutustunut toiseen herran tähden! Olen todella skeptinen, että tapailuasteella oleva suhde voisi ainakaan omalla kohdallani syventyä tällaisessa tilantessa varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään tunnin ajomatka. Sitä paitsi, uusi kaupunki ja uudet kujeet. En todellakaan aio potea huonoa omatuntoa siitä, että haluan deittailla täällä muitakin.

En toki deittaile vain deittailemisen ilosta (niin no, "ilosta", kun ottaa huomioon edelliset deittini... :D ) tai saadakseni hyvää blogimatskua, vaan olen valmis ihan vakavaankin suhteeseen, mikäli sopiva tyyppi sattuu vastaan. Tässä tapauksessa kuitenkin tuntuu, että olisi ehkä reilua perua koko tapaaminen. Tunnen itseni nimittäin sen verran hyvin, että olen valitettavasti liian pleijeri kyetäkseni tosissani mihinkään kaukosuhdetapailuun, vaikka Samu vaikuttaisi ensitapaamisen jälkeen kuinka ihanalta. Toisaalta, eihän sitä voi koskaan tietää.