Paluu menneisyyteen: Raivohullu ex

Tiedän, aluksi sanoin kirjoittavani vain nykyhetken tapahtumista, mutta nyt kun aktiivisella deittirintamalla on ollut superhiljaista, ajattelin tehdä poikkeuksen. Olen aiemmissa postauksissani tullut ohimennen maininneeksi tapailemani miehen raivohullun ex-tyttöystävän muutamaan kertaan ja se on herättänyt lukijoissa suurta mielenkiintoa. Olen yrittänyt aktiivisesti unohtaa tapahtuneen, enkä ole sen vuoksi kertonut tästä kovin monelle. Mutta tässäpä tämä nyt tulee, elämäni Salkkarihetki.

Vuosi sitten tapailin muutaman kuukauden Akua, johon olin toooosi ihastunut. Aku oli eronnut vuosi takaperin pitkäaikaisesta tyttöystävästään, mutta he olivat edelleen melko paljon tekemisissä yhteisten koirien vuoksi.

"Meillä on koirien yhteishuoltajuus ja se on toimiva ratkaisu!"

Just. No mutta niin kauan kun asia ei koske mua, ihan sama. Yhtenä viikonloppuna kun olin Akun luona, hänen puhelimensa soi. Eksä soitti, että voiko Aku ottaa koirat, koska hän on kipeä. Akuhan lähti siltä seisomalta hakemaan koiria. Noh, eipä meillä ollut ihmeellisiä suunnitelmia ollut, joten mikäpäs siinä. Vähä kuitenkin ihmetytti, että Akun puhelin piippaili koko loppupäivän ja hän näytti vaivihkaa vastailevan viesteihin, kunnes laittoi puhelimen äänettömälle.

Illalla olimme jo köllötelleet jonkin aikaa sängyssä ja olimme juuri käymässä nukkumaan, kun ovikello soi. Ja soi ja soi ja soi...

"Jumalauta se on se!"

Aku pomppasi salamana sängystä, puki päälleen, nappasi koirat kainaloon ja lähti alas. Itse jäin hämilläni sänkyyn odottelemaan, että mikähän tässä nyt on homman nimi. Aikaa oli kulunut jo lähemmäs 10 minuuttia ja mieleeni hiipi ajatus, että pitäisiköhän laittaa jotain päälle, koska makasin peiton alla ilman rihman kiertämää. Hmm, no eikai tänne sisälle nyt kukaan tulisi.

Eipä. Kohta rappukäytävästä alkoi kuulua huutoa ja ovi kävi.

"No voit varmaan jäädä siihen ovelle odottamaan, ei tarvii tulla sisälle asti."

Tässä vaiheessa olin paskoa housuuni (jos sellaiset olisi jalassa ollut). Siis se ämmä oli täällä sisällä. Apua. Mitä mä teen!? Nousin puoliksi istumaan ja yritin vetää peittoa paremmin päälleni. Sitten se jo ryntäsikin makuuhuoneeseen räyhäämään.

"Noniin mennäänpäs nyt kattomaan kuka täällä oikein on! Ootko sä Aku edes käyttäny ton horon kanssa kortsua!? Voiko mulla nyt olla joku sukupuolitauti? Me pantiin sillon kaks viikkoo sitten saunan jälkeen, muistat varmaan!"

Olin shokissa. Siis kerta kaikkiaan shokissa. En pystynyt tekemään tai sanomaan mitään. Makasin alasti sängyssä ja joku Justiina huutaa täyttä kurkkua ja haukkuu mua horoksi. Tilanne eskaloitui jo sen verran pahaksi, että Aku joutui pitämään tätä raivotarta kaksin käsin kiinni, ettei se päässyt hyökkäämään mun kimppuun.

"Päästä irti!! Älä käy muhun käsiks, mä teen susta ilmotuksen johonki! Nyt me lähetään koirien kanssa kotiin. En voi uskoo miten sä Aku otat koirat tänne sillon ku panet jonkun kaa!! Tää on muuten mun. Ja tää. Huomenna tuun hakee ton sohvan."

Raivotar otti Ikean kassin ja pakkasi siihen kaiken mikä tielle sattui. Lopulta se lähti ovet paukkuen koirat ja kassi mukanaan. Huh, show oli ohi. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kädet tärisi ja olin edelleen hiljaa. Aku siesoi keskellä olohuoneen lattiaa ja oli hiljaa, kunnes sai koottua itsensä.

"Ollaan harrastettu eron jälkeen seksiä, mutta ei todellakaan kaks viikkoa sitten. Ehkä puol vuotta sitten."

Vihdoin tokenin. Mulle oli sillä hetkellä ihan sama vaikka Aku olisi paneskellut sen kanssa eilen. MUTTA MITEN VITUSSA SE PÄÄSI SISÄÄN!? Aku tiesi, että olen alasti. Aku todennäköisesti tiesi, että eksä järjestää kohtauksen, koska ei ollut tiennyt musta. Miten se päästi sen sisään!?

"No en mä tiiä se vaan tapahtu niin nopeesti. Mulla oli koirat sylissä ja se vaan tunki rappukäytävään ja en mä sitä enää saanu estettyä. Se arvas että täällä on joku ja sai kohtauksen, koska koirat oli ollu täällä kans. Eikä se mitään kipee edes ollut."

Ai jumalauta mikä hullu. Koirat? Ihan kun ne olisi jotain lapsia! Ja jos on vuosi sitten erottu, niin luulisi, ettei pitäisi tulla yllätyksenä jos toisella onkin jo joku uusi. Ja itsehän se oli valehdellut olevansa kipeä ja pyytänyt Akua ottamaan koirat! Sitä paitsi MIKSI se oli alun perin Akun ovelle tullut, kun ei vielä siinä vaiheessa tiennyt, että olen siellä. Mutta eniten olin Akulle raivona. Olisihan hänen pitänyt pystyä hoitamaan tilanne jotenkin. Kovasti se pyyteli anteeksi ja heittäytyi vielä marttyyriksi. Kysyin Akulta, että missä avaimet, mun on pakko päästä käymään ulkona nyt.

"Ei helvetti ne avaimet on hävinny. Ja mun puhelin."

Siis mitä!? Se hullu oli napannut Akun avaimet ja puhelimenkin mukanaan! Hieno homma, nyt se lukee siellä varmaan kaikki viestit ym. Nappasin naulasta vara-avaimen ja painelin pihalle. Soitin siskolleni. Kello oli jo reilusti yli puolen yön, mutta arvasin, että lauantai-iltana sisko on jossain ulkona. Hän vastasikin ja kysyi heti, mikä hätänä. En saanut hysterialtani juttua kerrottua ensimmäiseen varttiin ollenkaan, koska keskityin vain haukkomaan henkeä. Lopulta juttelimme varmaan lähemmäs tunnin ja vihdoin sain shokkireaktioni hallintaan. Päätimme yhdessä, että mun on pakko lähteä sisälle selvittämään asiaa, koska en mä sieltä millään keskellä yötä olisi poiskaan päässyt. Keräilin itseäni vielä hetken rappukäytävässä ja päätin pistää jäbän selkä seinää vasten. Jumalauta, nyt olisi selityksen paikka.

"Anna tulla nyt koko totuus. Tiiät itekin, että sulla ei oo tässä mitään hävittävää. En todennäkösesti halua nähdä sua enää ikinä."

Olin siskoni kanssa jutellessani jo tajunnut Akun todennäköisesti valehdelleen mulle koko ajan, että juttu eksän kanssa on kokonaan ohi ja puhtaasti vain koirien hoitoa. Eikai kukaan vedä tuollaista kohtausta, jos erosta on jo vuosi? Halusin kuitenkin antaa Akulle mahdollisuuden selittää. Aku pysyi edelleen aikaisemmassa tarinassaan, mutta myönsi, että ehkä oli antanut eksälle jossain vaiheessa toiveita yhteenpaluusta. Aku vakuutteli kuitenkin, että tästä eteenpäin ei voisi tietenkään olla eksän kanssa missään tekemisissä ja koiratkin olisi pistettävä jakoon. Lisäksi hän pyyteli anteeksi, että tilanne oli päässyt liian pitkälle. Sanoin harkitsevani asiaa yön yli.

Seuraavana päivänä ovikello soi taas. Ei hemmetti, taasko se alkaa. Mulla oli onneksi tällä kertaa vaatteet päällä ja jäin taas odottelemaan, kun Aku lähti alaovelle. Muutaman minuutin päästä hän tulikin jo takaisin.

"Se oli pahoillaan ja katuvan oloinen, myönsi menneensä liian pitkälle. Sanoi vahingossa ottaneensa mun puhelimen ja avaimet."

Joopa joo. Ei Akukaan sentään uskonut tuota "vahingossa" -selitystä. Päätin antaa Akulle vielä mahdollisuuden, koska elin näin jälkikäteen ajateltuna jossain rakkauden kuplassani. Ehtona oli, että Aku ei enää ole missään yhteydessä eksänsä kanssa ja koirien yhteishuoltajuuden on loputtava.

Tapailua jatkui vielä noin kuukauden, mutta eksä oli jostain saanut selville mun nimen ja puhelinnumeron, vaikka Aku väitti kiven kovaa, että raivotar ei ole mitenkään voinut arvata  hänen puhelimensa salasanaa. Mimmi alkoi kuitenkin soitella mulle aina, kun ei saanut Akua kiinni. Ja muutenkin. Siis sellaisia lasten pilapuheluita. Jossa soitetaan tuntemattomalla ja odotetaan, että toinen vastaa ja sitten lyödään luuri korvaan.

Aku puhui ja puhui koirien jaosta, mutta käytännössä ei tapahtunut mitään ratkaisua. Lopulta paljastui myös muita juttuja, mistä Aku oli valehdellut mulle ja tajusin vihdoin dumpata hänet. Tästä hän ei ilmeisesti ollut infonnut heti eksäänsä, koska soittelu jatkui vielä jonkin aikaa. Vihdoin soittelu loppui ja olen melkein varma, että Aku palasi lopulta raivottarensa kanssa yhteen.