Miehet jotka peruu: Aki ja Eki

Viime aikoina mulle on käynyt tosi monta kertaa niin, että jo hyvissä ajoin sovitut treffit onkin peruttu. Ja vieläpä niin, että mihestä ei ole aluksi kuulunut päiväkausiin mitään ja sitten tiedustellessani päivää ennen deittejä tilannetta, tuleekin vastaukseksi jokin tekosyy, että oho en pääsekään. Ensin sen teki Tindermies Samu (joka on tosin nyt yrittänyt lämmittää tilannetta uudestaan, mutta turhaan).

Olen nyt kuukauden verran jutellut melko tiiviisti toisen kiinnostavan oloisen Tindermies Ekin kanssa. Sovimme kaksi viikkoa sitten, että hän tulee käymään tänä viikonloppuna. Mies katseli jo hyvissä ajoin bussiaikatauluja ja muuta, mutta lupasi ilmoittaa vielä tarkemmin, että tuleeko perjantaina vai lauantaina. Miehestä ei kuitenkaan kuulunut näiden puheiden jälkeen mitään koko viikkona. Laitoin lopulta torstai-iltana viestin, että onko pupu mennyt pöksyyn. Lisäksi sanoin, että olen jo sopinut lauantaille muuta, koska hänestä ei ole kuulunut, joten jos on vielä tulossa niin tulee perjantaina.

"Meni. En mä pääse huomenna."

Siis mitä helvettiä! Ei edes mitään selitystä. Nice.

Sitten viime viikonloppuna tuli vielä yhdet oharit. Olin siskoni kanssa yhteisen ystävämme luona käymässä. Illalla lähdimme tutustumaan kyseisen kaupungin yöelämään. Ilta oli hauska ja bongasin baarista heti superkuumat kaksoset ja yhden pitkän tumman miehen. Kaksosilla oli kuitenkin sellainen haaremi perässä, että katsoin kannattamattomaksi edes yrittää päästä juttusille. Pitkän tumman miehen kanssa yritin baaritiskillä (satuin ihan "vahingossa" hänen viereensä tilaamaan) viritellä keskustelua, mutta turhaan.

Kello alkoi lähestyä jo aamukolmea, kun aloimme harkita kotiin lähtöä. Hassuttelimme tyttöjen kanssa näkyvällä paikalla, kun eräs komea farkkupaitamies katsoi suoraan kohti ja hymyili ohi kävellessään. 

"Äkkiä perään."

Ajattelin miehen olevan matkalla jo narikkaan, mutta hän jäikin kaverinsa kanssa vielä hengailemaan tanssilattian liepeille. Parkkeerasimme tyttöjen kanssa lähistölle ja yritin pitää pientä silmäpeliä.

"Ei tässä nyt oo aikaa mihinkään hymyilyyn! Nyt meet juttelee tai lähetään kotiin." 

Äääk okei. Jostain kumman syystä meni pupu totaalisesti pöksyyn ja aloin pohtia, että mitä sanoisin. Kaverini oli sitä mieltä, että sano vaikka "moikka". No mutta mitä mä sen jälkeen sanon? Eiih mitä ihmettä oikein vatuloin, eikun menoksi!

"Moikka! Mites teillä menee?"

Uuh mikä vuosisadan iskurepliikki mun suusta taas tuli... Farkkupaitamies oli kuitenkin heti tosi ystävällinen ja vaikutti kiinnostuneelta. Höpisimme niitä näitä, mitä nyt hirvittävässä melussa sai toisen puheesta selvää. Kumpikaan meistä ei ollut edes erityisen humalassa, mikä oli tuossa vaiheessa iltaa aikamoinen yhteensattuma. Hetki ennen pilkkua siskoni ja kaverini tulivat myös esittäytymään ja farkkupaitamies esittäytyi Akiksi. Itsehän tajusin siinä vaiheessa, että en ollut esitellyt itseäni liittyessäni vieraiden miesten seuraan. Noo, mitäs pienistä.

Sovimme miesten kanssa, että näemme kohta ulkona. Narikkajonossa vierähti tovi ja Aki odottelikin jo sopimassamme paikassa. Hänen kaverinsa sen sijaan oli päättänyt jo lähteä kotiin.

"Mitäs sitten tehtäisiin?"

Ehdotin, että lähdetään kaverini luokse jatkoille. Aki oli heti mukana, jes! Autossa Aki kuitenkin muisti koiransa, joka oli hänen veljensä luona. Aki asui itse toisella paikkakunnalla ja oli koiransa kanssa veljensä luona käymässä, veli tosin oli lähtenyt johonkin toiseen baariin. Päädyimme siihen, että kai Akin oli sitten mentävä huolehtimaan koirastaan. Pihassa Aki pyysi mut ulos hetkeksi juttelemaan.

"Hmm, mikäs tähän nyt olisi ratkaisu... Haluaisin tosi paljon tulla teidän kanssa jatkoille, mutta se koira... Ja muuten voisin pyytää sut tonne mun veljelle, mut siellä on sen tyttöystävä nukkumassa, niin en tiedä oisko se ihan okei. Voitasko mennä jatkoille huomenna?"

Aaaah IHANA mies!! Sain vielä toooosi hyvän iltapusun, pyysin Akin numeron ja lähdin tyttöjen kanssa kotiin. Koko auto heilui, kun olin niin fiiliksissä. Olisi niin huippua vaihtelua, että baarista löytyisi jotain muutakin kuin yhden illan hupia. Vaikka tottakai olisin lähtenyt Akin matkaan, mikäli se olisi ollut mahdollista. Ainoastaan kirosin itseäni siitä, että pallo jäi mulle, koska en ollut samantien soittanut Akille mun puhelinnumeroa. Mutta ihan sama, komea farkkupaitamies Aki oli ehdottanut treffejä seuraavaksi päiväksi!

Aamulla, eli puolen päivän aikaan heräsin koomastani ja laitoin ensitöikseni Akille viestin. Sovimme, että käymme jossain kahvilla iltapäivästä, ennen kun lähdemme suuntaamaan omiin kotikaupunkeihimme. Hän lupasi ilmoittaa tarkemmasta aikataulusta, kunhan olisi ensin käynyt serkkunsa luona.

Otti sen verran päähän, että oli pakko antaa vähän palautetta organisointitaidoista. Olin kuitenkin krapuloissani saanut freesattua itseni melko edustavaan kuntoonkin, ja turhaan! Mutta toisaalta, mun mielestä Aki vaikutti kyllä edelleen ihanalta ja siltä, että haluaisi nähdä. Tai sitten hän vain halusi selvitä tilanteesta kohteliaasti. 

Tapauksesta on jo lähes viikko, eikä Akista ole kuulunut mitään. En toki oleta, että hän olisi oitis tänne työasioissa tulossa. Luulisi kuitenkin jotain yhteyttä haluavan pitää, jos oikeasti aikoo vielä palata asiaan. Todennäköisesti en siis tapaa Akia enää koskaan. Harmi, kerrankin kun joku vaikutti potentiaaliselta.