"Hullut on mulle punainen vaate": Eki

Huhhuh sainpa tässä eilen hullun leiman. Tässähän nyt on siitä samasta Ekistä kysymys, joka perui tulonsa viime tipassa pari viikkoa sitten. Jollain ihmeen kaupalla hän sai mut puhuttua jatkamaan yhteydenpitoa deittien perumisesta huolimatta, vaikka en koskaan varsinaista selitystä koko hommalle saanutkaan. Sen jälkeen Eki on viestitellyt paljon ja ollut tosi kiva.

Sunnuntaina olin sitten tulossa reissusta junalla kotiin ja vaihto sattui olemaan miehen kotikaupungissa. Junalippua ostaessani tuskailin huonojen vaihtoyhteyksien vuoksi ja sainkin yhtäkkiä päähänpiston ehdottaa Ekille, että jos jätänkin vähän reilummin vaihtoaikaa, niin haluaisiko hän pitää mulle pari tuntia seuraa. Eki sanoi, että hänellä ei ole mitään suunnitelmia, joten sopii hyvin.

Seuraaavana aamuna olin ihan fiiliksissä, kunnes huomasin Ekiltä tulleen viestin.

Siis anteeks mikä selitys toi nyt oli olevinaan!? Kysyin vielä, että onko ne haettava juuri silloin ja Eki sanoi, että joo. Ei muuta. Ja olin siis jo ostanut sen junalipun! Vähemmästäkin tulee mieleen, että hän nyt ei vaan syystä tai toisesta halua tavata. Olisi nyt keksinyt jonkun paremman tekosyyn tai esittänyt asian edes pahoittelevasti.

Seuraavana päivänä Eki sitten käyttäytyi kuin ei mitään ja kyseli kuulumisia. Jotenkin tuntuu inhottavalta laittaa näitä viestiketjuja suoraan tänne, mutta annoin vähän palautetta ja mun mielestä tältä mieheltä tuli sellainen reaktio, että ai hyvänen aika sentään. Okei olin ehkä turhankin suorasanainen, mutta silti. 

 


























Uhkailua, hulluksi haukkumista ja selittelyä. Ah, mikä ihana mies.

...toi olis ollut tälle postaukselle hyvä lopetus, mutta jää huono omatunto jos en kerro, miten keskustelu oikeasti lopulta päättyi.

"Ei mun tarkotus ollu olla törkeä tai välinpitämätön. Olin vain ajattelematon. Anteeksi."